Pitkään olen haaveillut ajasta, jolloin voimme koko perhe syödä samaa ruokaa. Tänään sitten laitoin aikomukseni toteen. Tein ruokaa, jota koko perheemme voisi syödä yhdessä. Kesäkurpitsa-couscousia, yrttibroileria ja tsatsikia. Ruoka maistui perheemme aikuisille enemmän kuin hyvin. Onnistuin kerrankin maustamaan ruuan siten, ettei suolaa edes kaivannut. Mutta mitä tekee perheemme pienin?
Couscousia on nyt enemmän lattialla syöttötuolin alla kuin mahassa. Onneksi tajusimme ostaa syöttötuolin alle muovisuojan, koska couscousia ei saisi millään irti sen kuivuttua matostamme. Kun tyttö sai suuhunsa uutta ruoka-ainetta, en voinut kuin nauraa. Tyttö yökkäili ja kakisteli ja työnsi lopulta kaiken suuhun pannun suupielestään ulos. Ei toiminut syöttäminen eikä itse syöminen. Kanaa Aino söi, kuten aina. Olisi varmaan syönyt puolikkaan fileen, jos olisin vain antanut. Lihasta tuo pieni otus pitää. Tullut siinä isäänsä.
Ensimmäinen perheen yhteinen ruokahetki päättyi siis vähemmän voitokkaisiin tunnelmiin. Paremmalla onnistumisella toivottavasti ensi kerralla. Vähän kyllä mamman hyväksi luultu keittotaito sai kolhuja. ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!