Siippani kanssa ihmettelimme suuresti, kun vappupäivänä ristin sielua ei liikkunut kotikadullamme. Meillä on olohuoneessa valtavan kokoinen ikkuna suoraan kadulle päin (johon alunperin asunnossamme ihastuimmekin), josta on hyvä kerrostalokytätä kadun meininkiä. Mietimme jo, että onko vappu peruttu? Vasta yhdeltätoista alkoi väki ja moottoriajoneuvotkin liikkua. Itse haikailen kaksipyöräisen moottoroidun selkään, etenkin, kun luin NaamaKirjasta entisen työkaverini avanneen mopokauden. Hinku päästä baanalle on kova, mutta saa nyt odottaa, että saan tämän selän kuntoon.
Meidän perheen vappusuunnitelmat eivät olleet suurimuotoisia. Koristelimme kodin palloin ja serpentiinein. Asensimme ne kuitenkin niin korkealle, ettei pieni saa niitä suuhunsa. Suunnittelimme käyvämme vappupäivänä kaupungilla humussa ja herkuttelevamme napamme pyöreiksi. Joimmekin muutaman lasin aitoa shampanjaa, nautimme uusista reseptikokeiluistani ja äitini tekemistä herkkumunkeista.
Vappuaattoiltapäivänä pikkuinen tuntui kainalossa kuumalta. Mittari näytti 39, eikä lämpö ole sen jälkeen kolmen tunnin annostusvälin lääkkeistä huolimatta laskenut alle 38. Hurjimmillaan lämpö huitelee neljässäkympissä. Tytöllä on mitä todennäköisimmin vauvarokko, jonka hän sai toissaviikolla kylässä käyneeltä
poikaystäväkandidaatilta ikätoverilta. Se hyvä puoli tässä on (meikä kun yrittää joka asiasta löytää jotakin positiivista), että vauvarokko onneksi menee muutamassa päivässä ohi, eikä jälkitauteja yleensä tule. Siispä ensi viikonloppuna odottava reissumme Tukholmaan pitäisi onnistua.
Onko sinulla antaa jotakin tärppejä Tukholmaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!