sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Syntymäpäivät juhlittu

Nyt on Ainon ensimmäiset synttärikemut takana. Niitä juhlittiin pienimuotoisemmin kuin nimiäisiä aikoinaan. Mummit olivat molemmat saavuttamattomissa, yksi kummi ulkomailla ja muutenkin osa kutsutuista estyneitä. No, sepä ei menoa haitannut.

Itse odotin juhlia osittain siksi, että pitkään juhlienjärjestämis- ja leipomissormiani on syyhyttänyt. Sain vasta viikolla lopullisesti päätettyä, mitä leivon juhliin. Mitään varsinaista teemaa juhlissa ei ollut, koska tiedän, että niistä pääsemme nauttimaan lukuisia kertoja tulevina syntymäpäivinä. Rakensin juhlia vaaleanpunaisen teeman ympärille. Se toistui kukissa, serveteissä, tarjoamisissa. Innolla odotin, että pääsen väkertämään kukkasista asetelmaa. Äitini on taiteellinen (oli kyse leivonnaisten koristelusta, öljyvärimaalauksesta tai ikebana-taiteesta), ja olen haaveillut, että olisin perinyt edes vähäsen hänen silmäänsä. No, olen aivan onneton piirtäjä ja maalaaja, mutta koen, että minulla on kohtalainen harrastelijasilmä kukkien ja leivonnaisten päälle. Kertokaa te alla olevien kuvien perusteella, olenko suurudenhullu luuloineni? ;-)

Olimme vihjaisseet vieraille, mitä voisivat tuoda lahjaksi. Joku voi kokea, että on töykeää pyytää jotakin, mutta ajattelimme, että voimme muuten olla tilanteessa, jossa meillä on kolme Hakka-peliä. Aino oli kovin innoissaan kaikista saamistaan lahjoista (vaikka taisi se ihana lahjanarukin saada osansa ilosta). Eilen paras lelu oli alla näkyvä Brion palikkalaatikko, tänään suurta ihastusta on aiheuttanut teräksisten lastenaterimien yhteen paukuttaminen.



Omahyväistä eli pöydän koristeet ja antimet, olkaatten hyvät:





Tarjolla oli kylmäsavulohi- ja paprika-feta-kolmioleipiä, sitruunamuffineita valkosuklaa-kermakuorrutuksella, valkosuklaaseen ja strösseleihin dipattuja vaahtokarkkeja sekä ranskanpastilleja. Minulla on huono tapa testatauttaa uusia reseptilöytöjä vieraillamme. Tälläkään kertaa ei onneksi tullut sutta.

Tänään ahersimme tytön huoneen viimeisiä kalusteita ja mattoa myöten valmiiksi. Kuvia ja tarinaa on tulossa pikapuoliin. Nyt tämä väsynyt mamma nostaa kintut divaanille ja ottaa yhden rääppiäismuffinin isämiehen kainalossa.

4 kommenttia:

  1. Paljon onnea Ainolle ja vanhemmille!

    Minä pistin vasta meidän neidin synttärikutsut eteenpäin ja laitoin suoraan, että me emme toivo leluja lahjaksi. Yritin jonkinlaisen runon muodossa ehdottaa, että esimerkiksi lippu elokuviin, uimaan tai huvipuistoon on hyvä idea. Askartelupakettia tai ihan konkreettista lastenhoitoapua pistin myös toivomuslistalle. Tökeröä tai ei, mutta me hukutaan leluihin, joilla yli puolella ei ole käyttöä. Haluan, että lapseni oppivat arvostamaan elämyksiä, eikä pelkkää maallista omaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista, Eevi!

      Meilläkin on tarkoituksena jatkossa toivoa aineettomia lahjoja. Ideoita aineettomiin kaikenikäisten lahjoihin löytyy mm. osoitteesta http://lahja.hsy.fi/.

      Poista
  2. Paljon Onnea Ainolle!

    Mun mielestä on ihan hyvä esittää lahjatoiveita. Itse en siitä pahastuisi vaan olisin onnellinen kun tietäisin minkä lahjan ostaisin ja olisin varma siitä että se ei ole mitään turhaa ja ei-toivottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johannah onnitteluista!

      Juuri näin mekin ajateltiin. Sitten isompana lasta saa helliä mm. huvipuistokäynneillä jne. aineettomilla lahjoilla.

      Poista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!