maanantai 10. joulukuuta 2012

Blogiahdistusta


Minua vaivaa blogiahdistus. Suurin ahdistus liittyy ajan puutteeseen ja kirjoittamiseen. Tarvitsen jonkin sortin inspiraation, että saan tekstiä aikaiseksi. Usein naputtelenkin useamman tekstin putkeen, kun inspis iskee ja ajastan ne sitten postautumaan teille myöhemmin. Usein minulla on mielessä asioita, ilmiöitä ja tunteita herättäviä asioita, joista olisi hieno kirjoittaa, mutta ehdin unohtaa kaikki päässäni suunnittelemani hienot lauseet, ennen kuin ne ehtivät näyttöruudulle. Pitäisi ruveta kantamaan mukana pientä muistikirjaa aina, että aatokset saisi kirjattua jonnekin ylös. Kun tämä pää on nykyisin niin hatara, että huju käy läpi pään, kun korvaan käy tuuli ja pään sisuksissa kaksi harmaata aivosolua törmäilevät toisiinsa.

Olen pitkään karttanut (mamma)blogeja, joissa koti on ihanan musta-valkoinen tai beige. Kaikki tavarat aina kohdillaan ja näyttää siltä, kuin sisustuslehden kuvausryhmä olisi juuri poistunut paikalta. Äiti ja lapset kuin muotilehdestä, esitellään täydellisiä, kauniita ja ah-niin-kalliita vaatteita ja joissa äiti rakastaa olla kotona, jossa hän harva se päivä leivoskelee suklaacookieseja, ja näyttää siinä sivussa täydellisestä. Itse pidän eniten elämänmakuisista, aidoista blogeista.

Joskus mietin, kuka tahtoo lukea blogiani. Blogistaniasta kun löytyy lahjakkaampia kirjoittajia kuin minä. En kirjoita lennokkaasti. Viljelen omituista huumoriani vähintään rivien välissä (tuskin kukaan muu ymmärtää sitä huumoriksi kuin minä itse). Liitän blogiini kuvia.... no, tunnustan, aivan liian harvoin. En esittele kauden muotivaatteita, enkä reseptejä (vaikka niitä olisi oikeasti jaettavaksi asti). Muistikortilla olisi kaikenlaisia otoksia taaperosta, mutta en saa sen vertaa aikaiseksi, että saisin ne siirrettyä koneelle, käsiteltyä ja liitettyä blogiin. Sorry!

Minä olen aina ollut kirjoittaja. En suinkaan se, jolla on välttämättä luokan terävin kynä, mutta olen aina nauttinut kirjoittamisesta. Siitä asti, kun opin raapustamaan lyijykynällä kirjaimia vihkoon. Olen aina nauttinut siitä, että saan purkaa ajatuksiani paperille. Kirjoitan itseäni varten. Että on jokin paikka, josta voin lukea ajatuksiani vielä vuosien päästä. Iloitsen lukijoistani ja etenkin saamistani kommenteista. Ne tuntuvat timanteilta arjen piristäjinä ja kertovat siitä, että sillä virtuaalitodellisuuden toisella puolella on oikeasti ihmisiä, jotka oikeasti lukevat näpyttelemiäni tekstejä.

Nyt haluan kuulla teiltä, mistä haluatte minun kirjoittavan? Kun usein tuntuu siltä, että oma inspis on hukassa ja sisimmässä on kuitenkin syvä halu kirjoittaa muutakin kuin yhdentekevää diibadaabaa. Auttakaa. Pliis!

12 kommenttia:

  1. Itse tykkään blogistasi juuri näin kuin se on - kirjoitat itsellesi. Koska silloin teksti (ja huumori) on aidointa. Ja nuo ensimmäiset lauseet tai oikeastaan ihan koko teksti oli kuin omasta näppiksestä.

    Minun puolestani kirjoita vain sitä, mikä itseäsi kiinnostaa. Ehdotuksia voin kuitenkin heittää: viikonlopun päiväohjelma, miehesi mietteitä arjesta/parisuhteesta/Ainosta(?!), arjen voimavarat ja kuinka huonoista ajoista selviää. Olisi myös kiva tietää suosikki bändestäsi (vaikka yhden jo tiedänkin) elokuvista ja kirjoista. ;-) Pienillä paljastuksilla omista mieltymyksistä saa paljon irti kirjoittajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Eevi, kiitos! Laitoin ehdotukset korvan taakse. Kiitos ideoista, näistä on tulossa postauksia tulevaisuudessa.

      Poista
  2. Eevihän latasikin hyviä ehdotuksia ;) Olet aito ja rehellinen - se vetoaa minuun. Ei niitä kuvia suklaakekseistä jaksa katsella kauhean kauan mutta hyvää tekstiä on aina kiva lukea. Jatka samaan malliin! (tiedän, kliseinen loppukaneetti, mutta tämä blogi vain on hyvä juurikin näin ;)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ada. Kommenttisi lämmittää todella paljon mieltä!

      Poista
  3. Komppaan edellisiä! Olen viime aikoina kokenut ahdistuksen hetkiä joillakin lapsiperheblogien sivuilla, joissa kaikki kuvat on tosiaan kuin jostain sisustuslehdistä. Lelut sävy sävyyn, vaatteet viimeisimmistä mallistoista, kodin sisustus alati muuttuvaa trendien ja vuodenaikojen mukaan. En kestä. Tästä blogista tykkään just sen takia että täällä tuntuu elämä ja kirjoitat siitä jotenkin sopivan napakasti. Eevin ehdotukset on mielenkiintoisia! Mielellään luen myös siitä mitä Ainon elämään kuuluu, mitä hän touhuaa ja oppii, koska oma tyttö on juurikin samanikäinen. Mukavaa joulunodotusta koko perheelle! terkuin Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna kommentistasi. Viime aikoina olen kirjoittanut aika vähän Ainosta. Hänestä olisi syytäkin kirjoittaa enemmän. :-)

      Poista
    2. Lisään vielä sen, että kun teksti on näin hyvää en kaipaa valokuviakaan! Niitä toisinaan blogeissa ärsyttävän paljon. H

      Poista
    3. Tämä lämmitti erityisesti mieltä, kiitos. Siksi, koska monesti koen huonoa omatuntoa siitä, etten laita postauksiini kuvia.

      Poista
  4. Minusta sulla on kiva blogi ja kuten tässä muutkin ovat kommentoineet, kirjoitat ns. itsellesi. Sulla ei ole tarvetta lisäillä hienoja kuvia tai kertoa hauskoja ja jänniä juttua, koska sä kirjoitat aidosti itsestäsi ja perheestäsi ja ajatuksistasi :)

    Mulla pistää rinnassa pieni kateuden tunne kun katselen näitä mustavalko/beigejä sisustuslehden kannesta revittyjä asuntokuvia blogeissa, joissa lapsi on puettu viimisen päälle merkkivaatteisiin ja mutsista ei yhtään kuvaa ilman meikkiä. Okei, jokainen tyylillään ja joo, kyllä mäki laitan mieluummin kuvan siististä olohuoneesta kuin sellaisesta joka on ydinsodan jäljiltä, mutta välillä tulee sellaisiakin. :)
    Kateuden tunne on ehkä vähän liian vahva sana, koska en mä haluaisi olla sellainen. Ajattelin lähinnä tuota mustavalkosisustusta joka on ollut aina mun haaveissa, mutta olen tullut siihen tulokseen etten voi saada sitä kuin vasta sitten, kun lapset on tehty ja ne on opiskelemassa. Koska en voi kuvitella sitä työn määrää, minkä tuollainen asunto vaatii että sen saa pienten lasten kanssa pidettyä noin siistinä ja hienona.

    Mä shoppailen edelleen koko perheen vaatteet sekä huonekalut ja sisustuskamat kirpputoreilta ja tykkään siitä :)

    Hyvää tiistaita sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nikita kommentistasi! Mä olen samanlainen. Välillä huokailen kauniiden sisustusblogien kuvien perään. Sitten vilkaisen meidän olohuoneen kaaosta ja totean, ettei sellainen ole mahdollista ainakaan meidän perheessä. Etenkään, kun en ole mikään siivousfriikki :-) Mutta mä olen aina ollut sitä mieltä, että lapsiperheen kodissa kuuluukin näyttää siltä, että siellä asuu lapsi(a).

      Poista
  5. mä luen mut en ehi kommentoida, koska siihen tarttee kaks kättä (joita mulla ei yleensä ole) ja kännyllä en jostain syytä pysty kommentoimaan ku aniharvoihin blogeihin.

    oon vannoutunut siitä, että ne superkotikuvat on aina otettu siitä kulloinkin siististä nurkkauksesta :D

    terv perhevapaileva äiti joka ei jaksa meikata, jonka vaatteet ovat nonstop tahraiset ja kaupassa ukin kanssa just käynyt taapero oli toppapuvun alla kulahtaneessa pyjamassa ja vauvallakin on äitiyspakkauksen vm -07 räikeän norsukuvioinen body ja potkarit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Wandis! Mä luen jokaikisen postauksesi, mutta en minäkään saa aikaiseksi kommentoida.

      Poista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!