torstai 20. joulukuuta 2012

Joulu

Joulu on aivan nurkan takana. Meidän joulusuunnitelmat menivät uusiksi, kiitos säänhaltijan. Meidän oli tarkoitus viettää joulua mökillä, ihanassa sinisessä hämärässä, puusaunassa saunoen ja ulkotulia ihaillen. Mutta säänhaltija päätti kiristää mökkipaikkakuntamme pakkaslukemat jouluksi lähemmäksi kolmea- kuin kahtakymmentä astetta, joten jäämme suosiolla kotiin. 40 neliön mökissä sisälläolo uhmaikäisen taaperon, anopin ja miehen kanssa kiristää yhden sun toisen hermoja, kun ulkonakaan ei voisi viettää kovin pitkiä aikoja.

Samalla, kun pieni haikeus menetetystä mökkijoulusta riipaisee sydänalaa, olen samalla myös helpottunut. Ei tarvitse pakata miljoonaa vaatekertaa mukaan. Saa viettää joulun kotona, lämpimässä. Viettää lomaa sellaisella aikataululla, joka sopii meidän perheelle, ilman, että tarvitsee kysyä kenenkään mielipidettä.

Minua ahdisti jo valmiiksi tehdä ruokaostokset tuhannen muun kanssa ryysiksessä. Pelkästä ajatuksesta nousi hihikarpalot otsalle. Siispä päätin säästää hermoja ja aikaa ja tilasin ruuat kotiovelle kuljetettuna. Muutama spesiaalituote pitää hakea erikseen kaupasta, samoin jouluherkkujen kanssa nautittavat juomat.

Huomaan monestakin asiasta olevani väsynyt. Viime viikonloppuna ostosreissulla kauniin neliäänisesti laulanut kuoro sai vedet silmiini. Aloite- ja ideointikykyni ovat painuneet lähelle nollaa. Menen nukkumaan ennen kahdeksaa aivan tolkuttoman väsyneenä. Syksy on ollut paitsi sairasteluiden täyttämä, mutta myös töiden osalta stressaava ja kiireinen. Samalla olen varmasti alitajuisesti kantanut huolta siitä, miten taaperomme pärjää hoidossa, vaikka kaikki onkin mennyt enemmän kuin hyvin.

Loma tulee todella tarpeeseen. Se onnentunne, kun ajattelen tulevaa puoltatoista viikkoa, jonka voimme koko perhe viettää yhdessä kolmestaan, on halkaista sydämen. Saa herätä ilman herätyskelloa. Saa syödä aamiaista kolmestaan joka aamu puolentoista viikon ajan. Saa nukkua päiväunia. Saa levätä, kerätä intoa ja paukkuja kevään haasteita varten.

Vielä tämä päivä, sitten alkaa kovin kaivattu LOMA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!