perjantai 4. tammikuuta 2013

Autoton perhe


Meidän perhe on tehnyt valinnan. Meillä ei ole autoa. Eikä tule, ainakaan vähään aikaan.

Emme asu keskustassa, mutta asuinalueemme liikenneyhteydet ovat sen verran hyvät, että emme koe tarvitsevamme autoa. Iso marketti on vartin kävelymatkan päässä, Ainon hoitopaikka kymmenen, lähin bussipysäkki löytyy kahden minuutin reippailun takaa. Minun työmatkani on vain vartin, Isämiehen triplasti tämän. Mutta hänkin mieluummin istuu bussissa ruuhkassa kuin ratin takana tai taittaa matkan hyvällä säällä pyöräillen.

Joskus toki stressaa, kun pitäisi tiettynä ajankohtana olla jossakin. Tällöin yleensä varmistelemme ja otamme sen edellisen bussin, että varmasti mahdumme mukaan ja olemme ajoissa perillä. Jos jättää viime tinkaan, käy usein niin, ettei lapsiperheitä pullistevalta asuinalueeltamme mahdukaan bussin kyytiin kaksien vaunujen jo vallattua bussin keskiosan. Autottomuus vaatii siis suunnitelmallisuutta, ennakoimista ja ajan varaamista matkustamiseen.

On toki hetkiä, jolloin tarvitsemme autoa. Käynti esim. huonekaluliikkeissä tai Ikeassa on sen verran usean vaihdon takana, että pelkästään matkaan menisi suuntaansa yli tunti. Ei kiitos. Tällöin lainaamme joko anopin tai minun äitini autoa. Olemme kiitollisia, että he auliisti lainaavat meille omiaan bensakuluja vastaan. Viikottaiset ruokaostokset kotiutuvat kahden selkärepun ja yhdistelmärattaiden korin voimin. Aina kaupassa käydessäni huokaan, kuinka ihanaa onkaan, kun käsiä ei rasitakaan kertisvaippapaketti.

Kun kerroin raskaudestani aikoinaan eräälle ystävälleni, hänen ensikommenttinsa oli: "nyt te sitten varmaan ostatte sen auton". Minä olin pöyristynyt. Milloin auton ja lapsen väliin on ilmestynyt yhtäsuuruusmerkki? Ymmärrän kyllä, jos asuu perheensä kanssa jossakin tiettömien taipaleiden takana, josta ei pääse edes kauppaan ilman omaa autoa.

Toki valintamme on myös ekologinen. Auton hankinta- ja ylläpitokustannukset ovat sitä luokkaa, ettemme ole valmis niitä (vielä) maksamaan. Olemmekin pohtineet, että kun anopin autosta joskus aika jättää, ostaisimmeko kimppa-auton yhdessä. Se jää nähtäväksi.

2 kommenttia:

  1. Fiksu päätös! Voi kun voisin joskus toteuttaa tuon saman. Maalla kun asuu niin se on mahdotonta, joukkoliikenne on surkea ja lähin linja-autopysäkki on aivan liian kaukana :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Johannah! On kuvailemasi kaltaisia tilanteita, joissa ei vain pärjää ilman autoa. Se on vain fakta.

      Poista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!