maanantai 11. helmikuuta 2013

Sokerista

Aika monessa blogissa on otettu kantaa yhdistelmään sokeri ja lapset. Esimerkiksi Periaatteen nainen bloggasi asiasta varsin fiksusti. Yhdistelmässä sokeri ja lapsi pahin yhdistelmä on sokerihumalassa oleva nelivuotias touhutaapero, joka hajottaa kaiken ympärillään olevan.

Meillä on ollut Ainon kanssa periaatteena se, että maustamattoman jogurtin tai puuron kanssa saa kotitekoista marja/ hedelmäsosetta. Lettuja meillä syödään palttiarallaa kerran kahdessa kuukaudessa, mutta kyllä, silloin Ainokin saa osansa. Varsinaisia makeita herkkuja meillä ei kovin paljoa syödä ja jos syödäänkin, ne syödään neidin maatemenoajan jälkeen.

Olen sitä mieltä, että tenava ehtii ahtaa suuhunsa kilotolkulla sokeria sitten aikanaan, että nyt, kun voimme asiassa pitää vähän kitulinjaa, sen myös pidämme. Karkkia Aino ei ole saanut edes maistaa, ellei lasketa äidiltä varastettua kurkkupastillia ("tahmaa, pois" ja irvistys päälle) tai "salaa" syötyä suklaakonvehtia jouluna, kun hoksasimme lapsella olevan suussaan konvehdin vasta sitten, kun hän alkoi kuolata... no, ruskeaa kuolaa.

Hoidossa on sama tervejärkinen meininki. Lounaalla on kunnon arkista murkinaa ja välipalalla jotakin järkevää. Marjapuuroa, kiisseliä, jogurttia, hedelmiä. Ei karkkia tai keksejä.

Tämä on kuitenkin meidän tapa. Mikä on teidän suhteenne sokeriin?

5 kommenttia:

  1. itse en ole pitänyt kauhean tiukkaa linjaa puolitoistavuotiaamme kanssa. olisin halunnut kyllä. tai noh, olisi pitänyt.. meistä vanhemmistahan se on kiinni! Meillä karkkia ei syödä paljon ja suklaatakin kun syödään,niin lapselle sitä ei anneta. Mutta vierailla käydessä ja omassa kahvipöydässä juhlien aikaan lapsenKIN suuhun sujahtaa pieniä pullan palasia ja ehkä puolikas keksikin. Ja on tuo saanut joskus pari ruokalusikallista vaniljajäätelöä kuppinsa pohjalle. Ja jogurttiakin saa joskus ihan sokeripitoisena. Kerran tilattiin miehen kanssa pitsat ja poika istui vieressämme sohvalla ja alkoi kauhomaan pitsani täytteitä suuhunsa hyvällä halulla :) hieman tiukempi saisi kyllä olla, kun ei tuon ikäinen ylimääräistä sokeria ja suolaa tarvitse, ja ehtiihän sitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, plipp! Kukin tavallaan. Tarkoituksenani ei ollut moralisoida, vaan kertoa vain oma näkökantani tähän asiaan.

      Poista
    2. juu en ajatellutkaan, että tekstisi olisi jotenkin moralisoiva. Sitä lukiessa alkoi väistämättä ajattelemaan, että pitäisi itsekkin olla tiukempi noiden herkkujen suhteen. noin pieni lapsikin kun voi äkkiä jäädä koukkuun sokeriin, aivan niinkuin me isommatkin :)

      Poista
  2. Meillä lapsi ei ole tähän 1v8kk ikään mennessä vielä syönyt karkkia eikä juuri keksejäkään. Jos hän istuu kotona kahvipöydässä kun on vieraita, saa hän murusia omalle lautaselle mikäli tarjolla on pullaa tai pannukakkua. Mitään juustokakkuja tai täytekakkujakaan hän ei saa. Puuron sekaan laitetaan usein marjoja tai omenasosetta, joka on pelkkää omenaa ilman sokeria. Herkuiksi hänelle kelpaavat vielä mainiosti rusinat ja talkkunapallot kun ei oikein muusta tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi anonyymi! Komppaan kommenttiasi pitkälti.

      Poista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!