No, ei se mökkireissu päättynyt yhtä runollisissa merkeissä kuin alkoi. Ensin kiukustuin anopille. Sitten huomasimme, että pakastin oli hajonnut. Edessä oli noin parinkymmenen marjalitran keitto hilloksi. Siinä riitti talkoita.
Illalla kuopus alkoi tuntua liian kuumalta sylissä. Hän oli myös kovin itkuisa ja nukkui paljon. Syy selvisi kuumeen mittauksella: 39 astetta. Onneksi oli Panadolia mukana ensihätään ja Isämies haki apteekista lisää. Pieni on niin reppana kipeänä. Itkuisa sylihiiri, joka nukkuu lyhyitä pätkiä levottomasti. Ruoka ei maistu ja nenä vuotaan kuin Niagara konsanaan. Jotta elämä ei turhan helpoksi kävisi, sama tauti tarttui myös meikäläiseen.
Ei IKINÄ pitäisi hehkuttaa, kuinka terveenä olemme olleet. Silloin se tauti heti iskee nuskan takaa. Nyt toivon vain, että perheen muut jäsenet välttyisivät taudilta ja me sairastavatkin tervehtyisimme pian. Todellinen arkeenpaluu. Jep.
Hei! Haastoin sinut blogissani :)
VastaaPoistahttp://kaksijakautuukolmeksi.blogspot.fi/2014/02/haaste.html
Kiitos Ann haasteesta! Vastaan, kun olen tervehtynyt.
PoistaTähän ei ole pakko vastata, mutta kun lukee tuon edellisen postauksen ja sitten tämän, niin ihmettelee että onko kirjoitusvirhe vai ihan oikeastiko kiukustuit anopille. Kun edellisessä postauksessa on ihanaa ylämäkeä, sitten jo alamäkeä.
VastaaPoistaTunteet on vähän kuin tuuli, välillä kovaa välillä hiljaista...
Kiitos kommentistasi anonyymi! Kiukustuin kyllä, koska hän toimi eräässä vaiheessa reissuamme mielestäni tyhmästi. Kai sitä auvon keskelle myös niitä negatiivisia tunteita mahtuu? ;-)
Poista