Kävimme tässä eräänä iltana unen ja valveen rajamailla mielenkiintoista keskustelua. Mietimme, mikä lapsen käytöksestä on opittua ja mikä geneettistä?
Tätä aloimme miettiä, kun taaperomme laittoi uuden mekon päälleen ja heti ryntäsi peilin eteen hokemaan "iiihana, Aino kaunis". Emme ole tuota juttua hänelle opettaneet. Mietimme, voiko peilaaminen ja itsensä ihastelu olla rakennettu tyttölapseen sisäsyntyisesti? Tiedä sitten.
Toinen mitä mietimme, kun äitini kertoman mukaan omaan todella paljon (kuulemma) isäni ilmeitä ja eleitä. Mahtaa olla kiva, että lapsi muistuttaa isäänsä, joka ei koskaan kyseistä lasta edes halunnut. Olemme olleet todella vähän tekemisissä, eli ilmeet ja eleet eivät voi millään olla opittuja eli ainakin osa niistä on geneettisesti perityineitä.
Mitä te olette mieltä asiasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!