tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kevätvimmaa

Joka kevät se iskee. Pitäisi puunata, laittaa, sisustaa. Nyt en kuitenkaan meinaa satsata niinkään kotiin, vaan paneudun muihin asioihin. Meillä on mieleiset verhot ikkunassa, miksi siis ostaa uusia? Ainoa asia, minkä haluaisin kuumeisesti uusia, on ruokapöytämme päässä oleva taulu, joka kaipaisi päivittämistä. Mutta uusin sen vasta sitten, kun löydän täydellisesti miellyttävän.

Minulla on käynnissä on projekti, joka kai trendikkäästi ekopaastoksikin voisi kutsua. Pyrin loppumammalomani aikana hävittämään huushollistamme kaiken ylimääräisen tavaran. Kyytiä saavat lapsille pieneksi jääneet vaatteet, omat vaatteet, joita en ole käyttänyt vuoteen, käyttötavarat (ne, jotka oikeasti vain makaavat kaapin täytteenä). Kaikki ylimääräinen. Käyn paikkoja läpi kaappi kerrallaan. Hirveä hommahan tavaroiden kuvaamisessa myyntiin on, mutta se on kyllä sen väärtti!

Osan tavaroista myyn esim. asuinalueen Naamakirja-kirppiksellä, jota en voi kehua riittävästi. Olen mm. ostanut Oivalle Tripp Trappin sitä kautta 50€:lla kotiinkuljetettuna, babysetin pehmusteineen 25€:lla, pitkään metsästämäni Olipa kerran elämä -DVD-boksin kahdellakympillä. On kätevää, kun tavaroita ei tarvitse postittaa kauppojen synnyttyä, vaan voi sopia hakuajan nopeastikin. Loistavaa!

Autottomuuden vallitessa en ala kuskailla tavaraa kirppikselle. Ei maksa vaivaa hinnoitella tavaraa monta iltaa ja sitten järjestää kuljetus vain netotakseen muutama kymppi. Perusvaatteitakaan en myy, vaan ne lähtevät lahjoitukseen Hope ry:lle tms.

Olo on jotenkin keveämpi, kun saa ylimääräistä tavaraa pois. Tuntuu, että olisi helpompaa hengittää ja pieni lisätila kaapeissa ilahduttaa. Muutenkin olen tullut nykyään hankinnoissa järkeväksi. Mietin aina: "tarvitsenko tätä oikeasti ja sopiiko tämä jo olemassaolevien vaatteitteni seuraksi?" Jos vastaus on jompaan kumpaan ei, kivakin tavara ja vaate jää kauppaan.

2 kommenttia:

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!