sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Mamma liekeissä

Ei siinä vielä mitään, että meillä oli perheenä ihana loma Berliinissä, viikko huipentui (jos mahdollista) vieläkin paremmin.

Launtaina kävimme anopin luona karsimassa omenapuita. Sillä välin me touhusimme sisällä Oivan kanssa ja tartutimme häneen mahdollisimman paljon koirabakteereita anopin ystävättären koiralta, joka oli viikon anopilla hoidossa. Kun meillä ei itsellä ole mahdollisuus karvaisiin lemmikehin (kiitos Isämiehen eläinpölyallergian), käymme säännöllisesti lastemme kanssa koirallisten ja kissallisten ystäviemme luona, jotta lapset saisivat vähän lisää vastustuskykyä. 

No, anoppi sai kuningasajatuksen. "Jäisikö Aino yökylään?" oli mannaa meidän korvillemme. Aino sai mummin jakamattoman huomion ja me vanhemmat, no, saimmepa rauhassa siivota js pyykätä. Illalla soittaessamme taapero ei edes ehtinyt leikeiltään toivottamaan hyvää yötä. Oli outoa olla hiljaisessa kodissa. Taaperon puheripuli kun on äitynyt taas sellaisiin mittoihin, että korvissa soi. "Olisi edes minuutin hiljaa", huokaisen useamman kerran päivässä. No, kääntöpuolena häntä luullaan puhelahjojensa vuoksi vuotta vanhemmaksi, mitä onkaan.

Sunnuntaiaamuna saimme lukea Hesarin rauhassa ilman miljoonaa kysymystä ja kahvin jäähtymättä. Vaikka ikävöinkin lasta joka kerta hänen ollessaan hoidossa (oli kyse muutamasta tunnista tai yökylästä), nautin silti ajasta vain vauva ja Isämies seurana. Tällöin eron jälkeinen yhdessäolokin tuntuu tavallistakin ihanammalta. Taaperolle nämä arvokkaat hetket huomion ainoana keskipisteenä tekevät selvästi hyvää. Siksi olen yrittänyt itsekin järjestää kahdenkekistä aikaa ja tekemistä vain tytär seurana.

Sunnuntaina juhlistimme anopin vuosipäivää lounaalla, olipa äitini loihtinut meille täytekaakunkin. Tuorjejuuatolla ja sitruunapestolla täytettyjä rintafileitä ja bataatti-kermaperunoita loihti tuo parempi puliskoni pöytään. Lounaan jälken pakkasin kassini ja lähdin keikalle.

Vaikka en juuri tällä hetkellä pidäkään kestovaippalainaamoa, toimin silti kestovaippatukihenkilönä. Itse puhun mieluummin vaippakummiudesta. Minut oltiin kutsuttu kuuden kesällä esikoisensa saavan naisen luo kertomaan kestoilusta. Minähän menin enemmän kuin mielelläni, nappasinpa mukaani vaippojen lisäksi myös ergonomisia kantovälineitä (jotka ovat myös lähellä sydäntäni). Puhua papatin, kun vauhtiin pääsin, kysymysten lomassa lähes puolitoista tuntia. Oli ihanaa nähdä, kun tulevat esikoisen äidit selvästi innostuivat kestoilusta. Yksi jopa tunnusti tulleensa paikalle kaverinsa puolipakottamana, mutta aidosti kiinnostui ainakin kokeilemaan kestoilua äitiyspakkausvaipalla. JEEE, mission accomplished! Rrrrrrrakastan sitä, jos saan asian perille siten, että yksikin kestovaippa on yksi kertis pois kaatopaikalta JA että kestoilun ei tarvitse missään nimessä olla haudanvakavaa ja tiukkapipoista suorittamista. Sain havainnollistettua, mitä eroa on ergnomisella kantovälineellä ja vauvanroikottimilla, joita myös rintarepuiksi kutsutaan. Taisi muutama saada aikamoisen herätyksen tässä hommassa. Ei ihme, itse olin yhtä ummikko omaa esikoista odottaessani.

Kun sain vaatteet päälleni, kiiruhdin kotiin hakemaan Ainoa. Pikainen pusu Isämiehelle ja me tytöt läksimme ihanan Marikan luokse katsastamaan lempilastenvaatemerkkini Noshin juuri ilmestyneen naistenmalliston. Marika on aivan mahtava. Harvoin tapaa yhtä sydämellistä ihmistä, joka huokuu positiivista energiaa ensikohtaamisminuutista lähtien. Odotan enemmän kuin innolla omia Nosh-kutsujani kuukauden päästä! Vaikka rakastankin Noshin lastenvaatteita, olivat naistenmalliston vaatteet myös positiivinen ylläri. Mukavan rentoja, mutta silti työkäyttöön, toimistoon sopivia kivoja mekkoja, tunikoita, paitoja, toppeja ja housuja. Todellakin toivon, että naisten malliston vaatteita tulee lisää ensi kaudeksi. Ennut tilannut mitään, vaikka skumppalasillisen jälkeen olin jo raapustamassa tekstiä tilausplankettiin. Muistin kuitenkin (uuden) periaatteeni: "älä osta, mitä haluat, vaan osta se, mitä ilman et voi elää". Muutama juttu jäi kutkuttamaan mieltä, joten eiköhän tilausta lähde viimeistään omien kutsujen jälkeen.

Takana on siis reissusta paluun jälkeen varsinainen tehoviikonloppu. Paljon mieluisia asioita, touhua ja tohotusta. Mutta silti tunnen itseni levännemmäksi kuin piiiitkään aikaan. Nyt kuitenkin silmäluomet painavat, ja Berliini-postaus jää odottamaan tulevia päiviä. On se jännä, miten liekeissä mamma voikaan olla pienistä, mutta silti sydämelle isoista jutuista!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!