Uusia tuttavuuksia

On se jännä, miten elämänmuutokset erottavat ja yhdistävät. Osa kaverisuhteistani on... no, väljähtynyt saatuani lapsen. Osa on pysynyt entisellään. Joidenkin kohdalla ystävyyssuhde on tiivistynyt. Eniten kuitenkin iloitsen niistä uusista ihmissuhteista, jotka ovat ilmestyneet elämääni Ainon syntymän myötä.

Osa näistä mammoista on tullut tutuiksi perhevalmennusporukasta, osa seurakunnan esikoisvauvakerhosta, muutama blogimaailman kautta. Nautin näistä mammatapaamisista suuresti. Niissä äideillä on mahdollisuus purkautua toisilleen (koska vain toinen äiti voi todella ymmärtää, miten persiistä ja samalla niin uskomattoman ihanaa tämä välillä voikaan olla) ja samalla päivä kuluu mukavasti ilman, että yrität väen vängällä keksiä jälkikasvullesi tekemistä yksin neljän seinän sisällä.

Eniten iloitsen rakkaasta blogisisaresta Sasciasta, joiden kanssa alusta asti on tuntunut siltä, kuin toisen olisi tuntenut aina. Keskustelu soljuu katkonaisista yöunista kakkavaippojen koostumukseen, kotitöistä kokkaukseen, kosmetiikasta kylpytuokioihin. Aika lentää siivillä ja kaksi lähes samanikäistä tytöntylleröä puuhailevat omiaan lattialla. Taannoin juttelimme, että jos hän ei olisi aloittanut aikoinaan bloginsa pitämistä, tuskin olisimme koskaan tutustuneet. Ja että miten mahtava elämä onkaan, kun tuo tiellemme näitä upeita aarteita.

Ruokanatsi

Edellisessä postauksessa avasin vähän verhoa ruoka-asioiden suhteen. Paljastetaan nyt loputkin.

Tunnustan olevani tietyissä lapseen liittyvissä asioissa natsi. Ainakin mitä ruoka-asioihin tulee. Yksi asioista on makeiden herkkujen tuputtaminen. Ei kiitos, ei meidän lapselle, ei vielä. Tyttönen ehtii vielä tässä elämässä syödä ihan riittämiin sokeripitoisia herkkuja. Niitä emme halua hänelle antaa. Hän ehtii kinuta niitä kyllästymiseemme asti tuonnempana. (Hiljaa huokaan: onneksi sen aika ei ole vielä.)

Varsinkin minun äitini tahtoo hemmotella ensimmäistä lastenlastaan mm. täytekakulla, mehulla ja sokerijogurtilla. Jo pari kertaa olen ollut käsineni välissä nappaamassa suuhun menossa olevaa lusikkaa pois ja sanonut äidilleni tiukan ei:n. Tylsä äiti tai ei, mutta joitakin juttuja saa maistella, mutta ei vielä syödä. Nokkamukiin saa vettä, piimää tai maitoa, mutta ei mehua. Pillimehut pysyvät kaupan hyllyssä. Toivon, että tämä vaihe kestää mahdollisimman pitkään. 

Mikä on teidän suhtautumisenne lapset/ sokeri -taistossa? Oletteko samanlaisia ruokanatseja kuin minä vai otatteko rennommin?

Lomalle lompsis

Isämies jäi tänään lomalle. Hallelujaa ja jippiaijee! Kävimme juuri syömässä loman aloituksen kunniaksi Chicosissa. Röyh :-P

Isämies nyt lomalla kolme viikkoa. On mahtavaa, että nyt, kun tyttö tekee hampaita ja on enemmän tai vähemmän känkkäränkkä, on lisäkäsipari kotona. Isä pääsee nauttimaan aitiopaikalta niistä kehitysaskeleista, joita tuntuu tapahtuvan vähän väliä. Suuntaamme viikoksi maalle, hankkimaan raitisilmamyrkytystä. Saamme viikonlopuksi äitini avuksi, jolloin pääsemme nauttimaan myös kahdenkeskisestä ajasta. Ensi viikolla palaamme kotiin, nauttimaan stadin kesätarjonnasta.

Pyrin olemaan nettipimennossa lomailumme ajan. Olen kuitenkin ajastanut pari postausta ilmestymään loppuviikon aikana. Aurinkoisia päiviä teille kaikille. Nauttikaa kesästä!

Aktiivisena pilttijuoman voimin?

Olen buzzador. Se tarkoittaa sitä, että säännöllisin väliajoin voin osoittaa kiinnostukseni osallistua johonkin kampanjaan. Jos tulen hyväksytyksi, kerron saamistani tuotteista ja kokeilukokemuksistani eteenpäin ja annan muiden testata tuotteita. Aiemmin olen buzzannut hiustenhoitoaineita ja Vanishin tahranpoistoaineita.

Odotin innolla Piltti-maitojuoman testausta. Piltin maitojuoma sisältää 10 kertaa enemmän rautaa, paljon kalsiumia, kuitua ja 13 eri vitamiinia. Piltin maitojuoma maistuu miedosti vaniljalle, säilyy huoneen lämmössä ja voidaan nauttia suoraan pakkauksesta, mukana tulevalla pillillä. Todella kätevä esimerkiksi automatkoilla, retkillä yms.

Plussat:

• Tuotteen pilli on erinomainen. Paljon parempi kuin esim. kahden desin UHT-maidossa, jota olen aiemmin tarjonnut tyttösellemme. Ei läiky läheskään niin helposti rinnuksille. Kätevä pakkaus kulkisi hyvin mukana esim. kylässä.
• Tuotteen hinta on kohtuullinen, 0.59€. 

Mutta siihen ne positiiviset kokemukset sitten melkein jäävätkin.

Miinukset:

• Itseäni hirvittää ainesosaluettelon pituus. 12 ainetta annettavaksi vuoden ikäiselle? ( Vesi, maltodekstriini, rasvaton maito, heraproteiini, kasviöljy, maissitärkkellys, oligofruktoosi, sikurikuitu (inuliini),emulgointiaine, (soijalesitiini), aromi (vanilliini), kivennäisaineet (natrium,kalium,kalsium,rauta, magnesium, sinkki, jodi, kupari, mangaani,seleeni), vitamiinit (A,D,E,K,C, tiamiini, riboflaviini,niasiini, B6 foolihappo, B12 biotiini, pantoteenihappo)Ei houkuta, olkoonkin, että listassa on paljon vitamiineja ja hivenaineita. Me kun olen yrittäneet karsia lapsemme ruokavaliosta kaikki ylimääräiset lisäaineet pois, tarjoten hänelle normaalia kotiruokaa. 
• Aino ei erityisemmin tästä tuotteesta edes pitänyt. Tuntui, että hän maistoi tuotetta vain minun mielikseni muutaman hörpyn. Paljon paremmin uppoaa esim. tavallinen piimä. Suoraan sanottuna en ihmettele. Tuote haisi jollekin aivan muulle kuin luvatulle vaniljalle eli esanssiselle vanilliinille ja jollekin, tuntemattomaksi jääneelle. Lähinnä tuotteen tuoksua kuvaa sana ummehtunut. Omassa suussanikaan tuote ei maistunut hyvältä.

Oli tuotetta ihan kiva testata, mutta ei se kaupasta meidän ostoskoriimme päädy.

Hoitosopimus tehty

Tällä viikolla kävimme allekirjoittamassa lapsosen hoitosopimuksen perhepäivähoitajan kanssa. Etukäteen pelkäsin, että pillahdan siellä itkuun, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Olo tuntuikin hyvältä ja levolliselta. Minulla on sydänalassani tuntemus, että Pauliinan hoivassa lapsemme on hyvä kasvaa ja kehittyä. Toki ensimmäiset hoitopäivät ovat totuttelemista meille kaikille ja varmasti tirautan tuolloin kyyneleen jos toisenkin, mutta sen aika on sitten elokuussa.

Sitä ennen nautimme koko perheenä kesästä, yhdessäolosta, uusista kokemuksista, lomasta.

Kuvauksellista

Toim. huom. Otsikolla en todellakaan viittaa itseeni.

Päätimme keväällä, että teemme tyttösen ensimmäisestä vuodesta kuvakirjan. Mitä kaikkea ensimmäiseen vuoteen on mahtunut ja mitkä asiat haluamme erityisesti muistaa. Samalla ajattelimme lahjoa isoäitejä ensimmäisestä lapsenlapsesta kertovalla teoksella. Kaikista kovin urakka oli siinä, että valitsimme noin kahdesta tuhannesta kuvasta sopivat kuvat noin sata kuvaa kattavaan kuvakirjaan. Siinä sitten vierähtikin iloisesti kuukauden päivät, kun kirjaa vähitellen kasattiin. Sattui myös muutama lapsus, esim. sivujen loppuessa huomasimme, että vauvauintikuvat eivät mahtuneet sivuihin. Ei kun vääntämään sivujärjestystä uusiksi. Onneksi nykyiset kuvakirjaohjelmat ovat nopeita, intuitiivisia ja helppokäyttöisiä. Todennäköisesti tulemme tekemään vastaavia projekteja jatkossakin. 

Teetimme kirjan Photoboxilla. Positiivisia kokemuksia on myös muista kuvakirjatoimittajista.

Kirjaa selatessa nousee väistämättä pala kurkkuun. Mieleen nousee tunne, kun olimme kuukauden vanhan tyttösen kanssa ensimmäistä kertaa mökillä. Miten hän reagoi ensimmäistä kertaa nähdessään lampaan. Mikä ruoka oli herkkua kiinteitä aloitettaessa. Kuinka kauniilta hän näyttää nukkuessaan. Kuvia, joiden takana on isoja tunteita.

Tämä ei meille kuitenkaan vielä riittänyt. Halusimme meistä perheenä kivan kuvan. Meistä kun ei sellaista nimiäisten nopeasti napattuja otoksia lukuun ottamatta ole. Emme halunneet mitään perinteistä pönötyskuvaa, vaan rennon, iloisen ja "epävirallisen" kuvan, jossa kenties tapahtuisi jotakin. Googlettelin perhekuvia ottavia tahoja pitkin kevättä ja päädyimme lopulta GoImages-studioon. Kuvaussessiomme hauskan brittikuvaajan kanssa kesti tunnin verran. Hän laittoi meidät juoksemaan pitkin studiota, heittelemään tyttöstä ilmaan, työntämään taaperokärryä tyttö kyydissä, puhaltelemaan saippuakuplia, makoilemaan lattialla. Ei mitään erityistä, mutta kun mukana oli oikeasti hauska kuvaaja, joka sai meidät kaikki nauramaan ja taustalla soi kiva musiikki, unohdimme olevamme kuvattavana ja nautimme perheenä touhuamisesta. Viikon päästä tästä menimme katsomaan tuotoksia studioon. Ne heijastettiin seinälle erään lempibiisini (Coldplayn Viva la Vidan) soidessa taustalla. Sitten saimme valita haluamamme kuvat. Nyt vain pitää malttaa odottaa tuotoksia kuusi - kahdeksan pitkää viikkoa. Kuvat ovat kalliit, se minun on tunnustettava. Mutta kaikkinensa kuvaus oli ikimuistoinen itsessään ja kuvat, no, kukaan amatööri ei saisi meistä niin hyviä otoksia aikaiseksi. Olemme enemmän kuin tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka emme olekaan vielä nähneet kuvaa olohuoneemme seinällä.

P.S. Tämä postaus ei ole kummankaan firman maksettu mainos. En hyödy tästä postauksesta millään tavalla, vaan maksoimme molemmista kuvaprojekteista täyden hinnan ja niin teen jatkossakin. Mieluusti kerron hyväksi kokemistani palveluista muillekin. Tämä pätee myös negatiivisiin kokemuksiin. Kerron taatusti myös niistä.

Syntymäpäivät juhlittu

Nyt on Ainon ensimmäiset synttärikemut takana. Niitä juhlittiin pienimuotoisemmin kuin nimiäisiä aikoinaan. Mummit olivat molemmat saavuttamattomissa, yksi kummi ulkomailla ja muutenkin osa kutsutuista estyneitä. No, sepä ei menoa haitannut.

Itse odotin juhlia osittain siksi, että pitkään juhlienjärjestämis- ja leipomissormiani on syyhyttänyt. Sain vasta viikolla lopullisesti päätettyä, mitä leivon juhliin. Mitään varsinaista teemaa juhlissa ei ollut, koska tiedän, että niistä pääsemme nauttimaan lukuisia kertoja tulevina syntymäpäivinä. Rakensin juhlia vaaleanpunaisen teeman ympärille. Se toistui kukissa, serveteissä, tarjoamisissa. Innolla odotin, että pääsen väkertämään kukkasista asetelmaa. Äitini on taiteellinen (oli kyse leivonnaisten koristelusta, öljyvärimaalauksesta tai ikebana-taiteesta), ja olen haaveillut, että olisin perinyt edes vähäsen hänen silmäänsä. No, olen aivan onneton piirtäjä ja maalaaja, mutta koen, että minulla on kohtalainen harrastelijasilmä kukkien ja leivonnaisten päälle. Kertokaa te alla olevien kuvien perusteella, olenko suurudenhullu luuloineni? ;-)

Olimme vihjaisseet vieraille, mitä voisivat tuoda lahjaksi. Joku voi kokea, että on töykeää pyytää jotakin, mutta ajattelimme, että voimme muuten olla tilanteessa, jossa meillä on kolme Hakka-peliä. Aino oli kovin innoissaan kaikista saamistaan lahjoista (vaikka taisi se ihana lahjanarukin saada osansa ilosta). Eilen paras lelu oli alla näkyvä Brion palikkalaatikko, tänään suurta ihastusta on aiheuttanut teräksisten lastenaterimien yhteen paukuttaminen.

Omahyväistä eli pöydän koristeet ja antimet, olkaatten hyvät:

Tarjolla oli kylmäsavulohi- ja paprika-feta-kolmioleipiä, sitruunamuffineita valkosuklaa-kermakuorrutuksella, valkosuklaaseen ja strösseleihin dipattuja vaahtokarkkeja sekä ranskanpastilleja. Minulla on huono tapa testatauttaa uusia reseptilöytöjä vieraillamme. Tälläkään kertaa ei onneksi tullut sutta.

Tänään ahersimme tytön huoneen viimeisiä kalusteita ja mattoa myöten valmiiksi. Kuvia ja tarinaa on tulossa pikapuoliin. Nyt tämä väsynyt mamma nostaa kintut divaanille ja ottaa yhden rääppiäismuffinin isämiehen kainalossa.