Meillä muutetaan

Meillä on jo pidempään ollut öisin todella levotonta. Ei ole kahden käsin sormin laskettavissa ne yöt, jolloin jompi kumpi meistä on joutunut tusinan kertaa nousemaan sängystä rauhoittamaan levotonta tyttöstämme. Hän ei halua ruokaa öisin, vaan konttaa tai seisoo unissaan ja huutaa tai on sängyssä poikittain. Pitäähän niitä uusia taitoja harjoitella. Meidän vanhempien mielestä riittäisi, että niitä treenataan päiväaikaan, mutta vaaperomme on asiasta eri mieltä. Ja samoin hän herää, kun minä ramppaan vessassa. Se, että yöuni katkeaa noin monta kertaa yössä, on raskasta, etenkin, kun tätä on jatkunut jo parisen kuukautta. Ja ei, unikoulu ei tepsi tähän. Olemme sen jo kokeilleet.

Tänään olen taistellut ompelukoneen kanssa. Asuntomme on niin valoisa, että nukkumahuoneissa pitää olla pimennysverhot. En ole käsitöissä mikään ehtoisa emäntä, eikä lyhyt pinnani ainakaan auta asiaa. Kone temppuili tänään urakalla ja manasin sen vähintäänkin lähiplaneetalle, ellei koneiden kierrätyskeskukseen. Uhkailu taisi tepsiä, koska rakkine toimi kiltisti sen jälkeen. Sain kuin sainkin ommeltua verhot kuntoon. Tosin ripustusvaiheessa huomasin, että pimennysverho on kymmenen senttiä leveämpi kuin kuvioverho ja että noissa valmisverhoissa on alapäärme yläreunassa. No, yksi kappale kumpaakin verhoa saa nyt roikkua ikkunassa tämän yön, mutta huomenna ne pitää korjata. 

Vähän jännittää, miten tyttösen ensimmäinen yö omassa huoneessa sujuu. Ja miten minä osaan nukkua, kun en kuulekaan tytön ähinöitä ja puhinoita. Toivottavasti me kaikki nukumme tästä lähin rauhaisammin. Pitäkää peukkuja.

Päiväunikoulu

Minä olen päättänyt. Se yleensä tarkoittaa sitä, että jääräpäisesti menen vaikka sen harmaan kiven läpi. Mieskin on sanonut, että olen jääräpäisin olento maan päällä. Ja lyhytpinnaisin, mutta se on tarina erikseen :-)

Olen päättänyt, että neitimme opettelee nukkumaan päiväunia pidempään kuin puoli tuntia kerrallaan. Alkaa mamman hermo olla aika kireällä, kun päivän aikana ei ehdi tehdä mitään. Ja noiden päiväunisessioiden jälkeen (4 - 5 x ½ tuntia), meille muuttaa joka ilta Pikku Myy. Onpa kiva isänkin tulla töistä kotiin ja viettää ns. laatuaikaa perheen kanssa, kun perheen pienin on koko ajan suupielet alaspäin ja huutaa enemmän tai vähemmän epävireisesti.

Ostin nettikaupasta yhden vauvan unta käsittelevän kirjan ja aion ostaa myös toisen. Luen kaiken mahdollisen ja  sitten pistetään kunnolla tohinaksi. Toki olen jo nyt kolme päivää toteuttanut saamiani ohjeita ja kappas: Aino on nukkunut kerran päivässä puolentoista tunnin unet. Toki tämä vaatii toimenpiteitä ja rutiineja, rutiineja, rutiineja. Tätä puolta tuntia pidempään nukkumista viimeksi sattunut.... (yövalvomisten rasittama pääni ei jaksa edes kunnolla muistaa) muistaakseni elokuussa. Jolloin Aino oli siis vasta reilun kuukauden vanha. Tätä härdelliä on jatkunut jo puoli vuotta. Uskon, että asia saadaan muutettua, kun vain jaksan olla jääräpäinen tässä(kin) asiassa. Uskon vahvasti, että vauvan unirytmiin ja nukkumiseen voidaan vaikuttaa ja vauva voidaan opettaa nukkumaan paremmin. Pitäkää siis meille peukkuja, seuraavina viikkoina testataan äidin hermoja!