Meillä muutetaan

Meillä on jo pidempään ollut öisin todella levotonta. Ei ole kahden käsin sormin laskettavissa ne yöt, jolloin jompi kumpi meistä on joutunut tusinan kertaa nousemaan sängystä rauhoittamaan levotonta tyttöstämme. Hän ei halua ruokaa öisin, vaan konttaa tai seisoo unissaan ja huutaa tai on sängyssä poikittain. Pitäähän niitä uusia taitoja harjoitella. Meidän vanhempien mielestä riittäisi, että niitä treenataan päiväaikaan, mutta vaaperomme on asiasta eri mieltä. Ja samoin hän herää, kun minä ramppaan vessassa. Se, että yöuni katkeaa noin monta kertaa yössä, on raskasta, etenkin, kun tätä on jatkunut jo parisen kuukautta. Ja ei, unikoulu ei tepsi tähän. Olemme sen jo kokeilleet.

Tänään olen taistellut ompelukoneen kanssa. Asuntomme on niin valoisa, että nukkumahuoneissa pitää olla pimennysverhot. En ole käsitöissä mikään ehtoisa emäntä, eikä lyhyt pinnani ainakaan auta asiaa. Kone temppuili tänään urakalla ja manasin sen vähintäänkin lähiplaneetalle, ellei koneiden kierrätyskeskukseen. Uhkailu taisi tepsiä, koska rakkine toimi kiltisti sen jälkeen. Sain kuin sainkin ommeltua verhot kuntoon. Tosin ripustusvaiheessa huomasin, että pimennysverho on kymmenen senttiä leveämpi kuin kuvioverho ja että noissa valmisverhoissa on alapäärme yläreunassa. No, yksi kappale kumpaakin verhoa saa nyt roikkua ikkunassa tämän yön, mutta huomenna ne pitää korjata. 

Vähän jännittää, miten tyttösen ensimmäinen yö omassa huoneessa sujuu. Ja miten minä osaan nukkua, kun en kuulekaan tytön ähinöitä ja puhinoita. Toivottavasti me kaikki nukumme tästä lähin rauhaisammin. Pitäkää peukkuja.