Kirjoitin taannoin halustani voida paremmin. Haluan nyt päivittää kuulumisiani projektin tiimoilta, kun takana on kahdeksan viikkoa.
Käyn tapaamassa personal traineriani kerrasta kolmeen viikossa. Teemme harjoituksia lähinnä kropan omaa painoa hyväksi käyttäen. Tämä siksi, etten tarvitse kotiin armeijallista kuntoilutarvikkeita täyttämään muutoinkin pursuavia kaappeja. Näiden tapaamisten ohella treenaan kotonakin. Treenit ovat tuntuneet älyttömän hyviltä. Olen saanut energiaa ihan superisti lisää, kropan liikkuvuus on lisääntynyt dramaattisesti ja mikä parasta, olen nyt ollut kaksi vuorokautta täysin ilman kipulääkkeitä. Ja tässä ohimennen paino on pudonnut nelisen kiloa. Tämä vain kahdeksan viikon aikana! Enkä koe olevani millään dieetillä tai tehneeni kovin isoja muutoksia elämääni. (Vaikka kaverit välillä kauhistelevat gluteenitonta, maidotonta pesco-ovo-vegetaariuttani: "mitä sä sitten syöt?". Voi kuulkaa, paljonkin ja ennen kaikkea HYVIN!)
Liikkuvuuden lisääntymisestä kertoo jotakin se, että nyt pystyn makaamaan selällään lattialla tai sängyssä vähän aikaa selällään. Puoleentoista vuoteen tämä on ollut täysin mahdotonta. Myös eteentaivutukseen on jo nyt tullut 20cm lisää. Aika huimaa vai mitä? Ryhti on parantunut niin paljon, että tekisi mieli käydä mittaamassa, olenko oikeasti saanut lisäsenttejä vai tuntuuko parantunut ryhti vain tältä?
On ihana fiilis, kun kroppaa jomottaa treenin jälkeen. Fibromyalgiaan kuuluvat jokapäiväiset kivut ovat vähentyneet huomattavasti. Ennen päivittäiset pahat turvotukset ovat taaksejäänyttä elämää, samoin iltapäiväkoomat.
Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut kuupan sisällä. En koe jääväni mistään paitsi tällä uudella ruokavaliolla. Liha ei edes maistu enää hyvältä, maitotuotteista kaipaan vain ja ainoastaan juustoa (kaikkeen muun olen löytänyt maistuvan korvikkeen) ja herkut ovat jääneet automaattisesti ruokavaliostani pois. Pari päivää sitten meillä oli tupa täynnänsä mammoja ja pöytä notkui kaikenlaisia herkkuja. Mitä minä tein? Söin muutaman tortillalastun ja viinirypäleitä. Mieleni ei edes tehnyt (minun, sokerihiirenäkin tunnetun herkkusuun) mieli koskea suklaaseen tai kekseihin.
En olisi ikinä uskonut, että muutos olisi näin iso ja olisi tapahtunut näin pian! Odotan enemmän kuin mielenkiinnolla, missä kunnossa olen vuoden päästä, kun PT-sopimukseni lähenee loppuaan. Sitä odotellessa!!
ISO kiitos jo nyt Heidi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!