Kotona on tylsää

Nyt se on sitten kuultu. Neljänä päivänä peräjälkeen. Ensin ei haluttu lähteä kyläpaikasta pois, kun hurmaava, kolmivuotias Elina-neitokainen oli leikkiseurana. Sitten huuto tuli mummilassa. Nyt olemme saaneet kuulla jo monena päivänä: "Kotona on tylsää, en halua sinne".  Tämä kirpaisee sydänalasta.

Olemme yrittäneet kehittää taaperolle iltatekemistä. Kokoamme palapelejä, käymme ulkona, tanssimme ja laulamme, olemme kehittäneet kotiversion Pikku Kakkosen Sohvatiikereistä, luemme satukirjoja, pelaamme pelejä. Mutta ei, neitokaisemme mielestä kotona on vain ja ainoastaan tylsää.

Kerran viikossa meillä on sisarusuinti, jossa samalla vuorolla uivat sekä vauvat että isommat sisarukset. Eka uintikerta oli maanantaina, ja Oiva oli ihan innoissaan vedestä. Takaraivossa oli muistissa ensimmäiset uintikerrat Ainon kanssa. Jouduimme lähtemään altaasta ensimmäiset kuusi kertaa viiden minuutin jälkeen palosireenimäisen huudon saattelemana. Oiva on toista maata. Polski ja läiskytti vettä, katseli silmät suurina ja nauroi ääneen aina, kun sisko tuli lähelle.

Olemme miettineet Ainolle harrastuksen aloittamista ensi syksyksi. Jotakin liikunnallista, touhujumppaa, tanssia tms. Parhaillaan selvittelen, ketkä kaikki lähialueilla toimivat järjestävät liikunnallisia iltatouhuja taaperoille. Kaksi harrastusta on mielestäni ihan riittämiin (syksyllä) kolmevuotiaalle lapselle. Enkä halua harrastuksen olevan missään kovin kaukana, että illalla jää aikaa olla myös perheen kesken.

Nosta vauva omaan maailmaasi

Olen nyt lueskellut  Elina Tanskasen kirjaa Jetlagissa - yhdelläkädellä kirjoitettu opas vauvavuoteen. Varsin pätevä opas. Olisi vain pitänyt lukea opus jo raskausaikana. Samoin kuin nuo ostamani vauvan unesta kertovat kirjat. No, ajattelin muutenkin tekeväni viimeisen raskauskuukauden ja mammalomani ekan kuukauden aikana yhtä sun toista, mutta Ainopa päätti laittaa mamman suunnitelmat uusiksi. Ehkäpä se oli muutenkin hyvä muistutus siitä, että vauvan kanssa suunnitelmat eivät aina pidä ja yllätyksiin pitää varautua aina.

Ehkä mieleenjäävin kirjan antimista on lause: "Nosta vauva omaan maailmaasi, älä itse vajoa vauvan maailmaan". Tällä viitataan siihen, että vauvalle ei ole tarvetta puhua googoo-kieltä, vaan ennemmin vauvalle kannattaa alusta saakka kertoa mitä tekee. "Äiti vaihtaa nyt vaipan." "Isi vie sinut nukkumaan." "Nyt menään kylpyyn." Vaikka Aino ei vielä puhu meidän ymmärtämäämme kieltä, hän selvästi ymmärtää, mitä me hänelle puhumme. Esimerkiksi kysymys: "Mennäänkö syömään" yhdistettynä jääkaapin avaamiseen saa aikaan sellaisen neliraajaviuhtomisen, ettei paremmasta väliä.