Nyt se on sitten kuultu. Neljänä päivänä peräjälkeen. Ensin ei haluttu lähteä kyläpaikasta pois, kun hurmaava, kolmivuotias Elina-neitokainen oli leikkiseurana. Sitten huuto tuli mummilassa. Nyt olemme saaneet kuulla jo monena päivänä: "Kotona on tylsää, en halua sinne". Tämä kirpaisee sydänalasta.
Olemme yrittäneet kehittää taaperolle iltatekemistä. Kokoamme palapelejä, käymme ulkona, tanssimme ja laulamme, olemme kehittäneet kotiversion Pikku Kakkosen Sohvatiikereistä, luemme satukirjoja, pelaamme pelejä. Mutta ei, neitokaisemme mielestä kotona on vain ja ainoastaan tylsää.
Kerran viikossa meillä on sisarusuinti, jossa samalla vuorolla uivat sekä vauvat että isommat sisarukset. Eka uintikerta oli maanantaina, ja Oiva oli ihan innoissaan vedestä. Takaraivossa oli muistissa ensimmäiset uintikerrat Ainon kanssa. Jouduimme lähtemään altaasta ensimmäiset kuusi kertaa viiden minuutin jälkeen palosireenimäisen huudon saattelemana. Oiva on toista maata. Polski ja läiskytti vettä, katseli silmät suurina ja nauroi ääneen aina, kun sisko tuli lähelle.
Olemme miettineet Ainolle harrastuksen aloittamista ensi syksyksi. Jotakin liikunnallista, touhujumppaa, tanssia tms. Parhaillaan selvittelen, ketkä kaikki lähialueilla toimivat järjestävät liikunnallisia iltatouhuja taaperoille. Kaksi harrastusta on mielestäni ihan riittämiin (syksyllä) kolmevuotiaalle lapselle. Enkä halua harrastuksen olevan missään kovin kaukana, että illalla jää aikaa olla myös perheen kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!