Vaikka meidän Aino on muita kanssakulkijoitaan pienempi, kasvaa hän omilla käyrillään vauhdikkasti.
Tämä tarkoittaa sitä, että äidin ja isän pitää yllättävänkin pian valmistaa koti liikkuvaa vauvaa varten. Suojata pistorasiat, ettei neiti uusisi äitinsä jekkua, työntää kaksi sukkapuikkoa kas, niin sopivan kokoisiin reikiin. Kyllä, tämäkin on tullut testattua.
Kaikki rikkoontuva pois pikkukäsien ulottuvilta. Samoin sähköiset laitteet, joiden nappuloita on tosi kiva painella. Ja kun asiaa katselee vauvan näkövinkkelistä eli lattialta, on koti täynnä kukkuloita (vanhanaikaiset kynnykset) ja kovia nurkkia, joihin voi lyödä päänsä. Ja jos lapsi yhtään äitiinsä tulee, kolhii hän jatkuvasti itseään. Onneksi on vauvavakuutus!
Pikkuvauvan kanssa on kohtuullisen helppoa. Vauva syö ja nukkuu, nukkuu ja syö. Ja vähän jaksaa seurustellakin. Mutta sitten, kun vauva kasvaa isommaksi, vaatii hän seuraa, jolloin häntä ei voikaan jättää torkkumaan sohvannurkkaan, kun äiti itse syö tai keittelee pulloja. Vaan vauva pitää ottaa toimintaan mukaan. Onneksi on kantoliinat ja Manduca!
Ennemmin kuin huomaammekaan, juuri päätään pystyssä pitämään oppinut ja ääneen hekottava vauvelimme sylkee soseita äidin päälle, pöydälle ja lattialle, nousee pystyyn ja alkaa liikkua. Mihin aika katoaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!