Lupasin pari postausta takaperin kertoa ajatuksistani sukupuolesta ja toiveista. Olen tämän raskauden kohdalla yllättynyt siitä, että minulla ei ole vielä hajuakaan, kumpaa sukupuolta masussa majaileva Myttynen edustaa. Ainosta "tiesin" heti raskaustestin tehtyäni, että meille tulee tyttö. Tästä kaverista ei ole mitään hajua ollut missään vaiheessa. Saa nähdä, jääkö se arvoitukseksi, vai saammeko vähän ennen vappua tietää, laitetaanko Ainon vaatekasa myyntiin vai tuleeko tyttövärisille vaatteille uusi käyttäjä. Isämies on vakuuttunut siitä, että meille tulee toinen tyttö. Sascia kertoi nähneensä unta, että sisustan tyttöjen huonetta. Jää nähtäväksi.
Meille vanhemmille on aika lailla yhdentekevää, kumpaa sukupuolta masussa majaileva lapsi on. Meillä on todella harvinainen sukunimi ja sinänsä oli hienoa, jos sukunimelle tulisi myös miespuolinen jatkaja. Yhtä toivottu lapsi on, oli hän tyttö tai poika.
Sinänsä minulla on muuten toiveita tälle raskaudelle. Toivoisin, että pahoinvointi lakkaisi ennen puoltaväliä. Ainoa odottaessa se kun oli ilona viikolla 20 asti. Samalla henkäyksellä toivon, että ennakoivat supparit viihtyisivät poissa pidempään kuin viikolla 23 asti. Niiden kanssa oli vähän haasteellista elää, ja jäinkin sitten sairaslomalle rv:lla 30. Toivoisin myös, että raskaus kestäisi täysiaikaisuuteen asti. En sinänsä pelkää keskosuutta, onhan tässä yksi ennenaikaisuus jo koettu. Ja alatiesynnytys. Sitä toivon kaikista eniten. Sektiosta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Operaatio oli nopea ja toivuin siitä todella nopeasti ja hyvin. Mutta jokin alkukantainen toive minussa elää saada kokea alatiesynnytys. Toivottavasti se ei jää vain haaveeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!