Berliini lapsiperheelle

Mietimme ennen matkan varaamista sopivia keväisiä matkakohteita. Lyhyt lentomatka oli ensimmäinen edellytys lyhytpinnaisen taaperon kanssa matkustettaessa. Toinen oli sopivan keväinen sää. Kolmas oli kaupunki, joka tarjoaisi meille kaikille jotakin,

Etukäteiskäsitykseni Berliinistä teknon, muurin ja huumeiden värittämänä oli varsin kliseinen, tunnustan. Kun viikot ennen reissua menivät lähinnä sairastaessa, en ehtinyt juurikaan ottaa selvää kaupungista. Sen verran kuitenkin, että eläintarhaa, akvaariota, tv-tornia, Legolandia tai kindercafe:ta ei kannattaisi jättää väliin. Ja että netistä löytyy lista kaupungin leikkipuistoista varusteineen. Näin on helppo tsekata, onko lähellä asuntoa/ hotellia jotakin paikkaa, jossa viettää aikaa lasten kanssa.

Vuokrasimme meille 65-neliöisen kaksion sopivasti "huudeilta" Charlottenburgista eli vartin kävelymatkan päästä ytimestä kaverin suosituksesta Oh-Berlin -nettisivuston kautta. Meitä odotti neljännessä kerroksessa sijaitseva todella miellyttävä asunto aidoin, narisevin lautalattioin. Tässä muutamia kuvia asunnostamme (Kuvat Oh-Berlin -sivustolta.):

Olohuoneemme, jossa Aino sai yöpyä omassa rauhassaan. Oli hyvä ratkaisu, että Aino sai nukkua olohuoneessa. Joskin siirsimme oranssina kuvassa näkyvän patjan lattialle ensimmäisen yön muksahduksen jälkeen.

Parvisänky, jossa me nukuimme. Höyhentyynyä oli tottumattoman vaikea saada oikeaan asentoon, mutta muutoin huoneiston varustus oli oikein kattava. Oli mahtavaa kokata nopealla kaasuliedellä ja samalla ihastella talon kaunista sisäpihaa puutarhoineen.

Charlottenburg on värikäs sekoitus asuintaloja, leikkipuistoja, etnisiä ravintoloita ja erikoisia kauppoja. Myös lähi-Alepa eli Penny ja Aldi olivat ihan vieressä. Juna-asemalle oli kymmenen minuutin kävelymatka ja kuljimmekin paljon sekä metrolla että paikallisjunalla, jo pelkästään taaperon vuoksi.

Syyt, miksi vuokrasimme asunnon, emmekä yöpyneet hotellissa, ovat pitkälti lapsista johtuvia. Hotellissa et saa välttämättä lämmitettyä maitoa keskellä yötä (ainakaan omassa huoneessa). Jos lapset heräävät klo 5 kiljuen nälästä, harvasta hotellista saa vielä tuohon aikaan aamiaista. Myös taaperomme vehnätön ja rukiiton ruokavalio mahdollisti omat eväät ja kokkaukset. Pääosin söimme aamiaisen, illallisen ja iltapalan asunnolla, lounas ja välipala haukattiin kaupungilla. Oli muuten työn takana löytää Oivalle sopivaa vastiketta isosta marketista (myynnissä oli vain yksi hänen ikäiselleen sopiva valmiste). Puurohiutaleita emme nähneet yhdessäkään käymässämme kaupassa (etsimmekö väärältä osastolta vai mitä?), joten myös kotoa mukaan pakatut puurot molemmille lapsille tulivat tarpeeseen. Berliinistä olisi saanut Ainolle gluteenitonta leipää, mutta menimme hänenkin kohdallaan varmuuden vuoksi omin leipäeväin.

Asioita, mitä jään Berliinistä kaipaamaan:

• Pidemmällä oleva kevät, kuin täällä. Oli ihanaa katsoa lehdessä olevia  puita, kukkivia tulppaaneja ja muita kevätkukkasia, vihreästä ruohikosta puhumattakaan.
• Jogurtteja, joissa on jopa 25% marjoja. Ottakaa mallia, Valio ja Arla!
• Vaikka en mikään alkoholin suurkuluttaja olekaan, olihan se kätevää, kun viinipullon pystyi ostamaan muiden ruokaostosten lomassa. Ja olihan se kiva löytää aito skumppapullo alle kympillä.
• Vaikka viime aikoina olen oman vointini vuoksi vähentänyt lihansyöntiä, olivathan aidot döner-lihapullat sitä aitoa 100% lihaa, eikä mitään epämääräisistä ruhonosista tehtyä epämääräistä, harmaata mössöä, jota jotkut valmistajat kehtaavat kutsua lihapulliksi.
• Kansainvälinen ilmapiiri. Kadulla vastaan tuli ihmisiä kaikkialta maapallolta. Kuulin sellaisia kieliä, joita en ole ennen kuullutkaan. Myös ravintolavalikoima on sata kertaa laajempi kuin kotimaassa. Jokaiselle löytyy jotakin, sen voin luvata.

Asioita, mitä en jää reissultamme kaipaamaan, ovat:

• Hanavesi. Haistoin hanavettä kerran ja olin yökätä. Kun pahimmalta yökkäilyltäni pääsin yli, lähdin ostamaan kaupasta pullovettä. Vesi haisi ihan mädälle. (Ja ei, en todellakaan ole raskaana. Isämies huomasi saman kammottavan hajun.)
• Suihkussa käynti. Saat niskaasi joko ihoa polttavaa kuumaa vettä tai jääkylmää, välimuotoja ei ole. Valitse huonoista vaihtoehdoista se, jolla haluat tukkasi pestä.
• Saksankielinen palvelu kaikkialla. Edes nähtävyyksillä ei useinkaan puhuttu englantia ja minua katsottiin kuin avaruusoliota, kun sanoin: "no german, english only" ja siltikin minulle vastattiin - saksaksi.
• Avoin huumeiden käyttö. Hyvin heikossa kunnossa olevia narkkareita näkyi katukuvassa. Vielä ei tarvinnut vastata lapsen kyselyihin, miksi setä/ täti näyttää noin pahalta. Lähileikkipuistossa kiinnitin huomiota nuoriin sälleihin, jotka käärivät tupakkaa (tai näin luulin). Isämies sivisti minua, että pilveähän ne nuoret miehet käärivät ja menivät sitä sitten polttelemaan leikkipuiston majaan... 

Nähtävyyksistä kävimme katsastamassa eläintarhan, akvaarion, Ritter Sportin suklaan pyhätön, Kadewe-tavaratalon, Branderburgin torin sekä juutalaisten joukkomurhan muistomerkin. Näistä on tulossa ihan oma postauksensa. Samaten matkustelussa huomioon otettavista asioista.

Seuraavalla kerralla (sellainen tulee varmasti, tod.näk. silloin, kun perheemme pienin on noin kolmevuotias, aiomme katsastaa myös em. lisäksi seuraavat: tekniikan museo, jokiristeily, Legoland sekä East Side Gallery.

Missä te olette reissanneet lasten kanssa? Mitä piditte ja minne aiotte suunnata seuraavaksi?