Kaikki elämämme rattaat

Tästä tulee kilometripostaus, varo vaan!

Meidän perheen eka vaunuvalinta oli Gesslein f6:t. Rakastetut, ruskeat, luotettavat, ihanat menopelit, joita käytettiin Ainon vauva-aikana todella paljon. Tykkäsin vaihdettavista eturenkaista, käännettävästä istuimesta, hyvistä turvavöistä, hyvistä säädöistä. Oikeastaan ihan kaikesta kyseisissä rattaissa. Kun Oiva ilmoitti tulostaan, tiesin, että tarvitsisimme tuplat. Ei suinkaan siitä syystä, etteikö kaksivuotias jaksaisi kävellä, vaan ah, niin ihanien uhmakohtausten vuoksi, jolloin on kaikkien turvallisuuden ja mielenrauhan vuoksi hyvä, että kiukkuavan taaperon saa tarvittaessa vaunuihin. Niinpä Gessleinimme lähtivät uuteen kotiin entiselle työkaverille, joka tuolloin odotti esikoistaan. Joka kerta, kun näen vaunut ystäväni luona, sydämessäni läikähtää edelleen. Kertonee jotakin rakkaudestani entisiä Gessleinejamme kohtaan?

Googletin, tutkin, vertailin. Luin netistä kertomuksia ja kuvauksia eri rattaista. Vaikka olin vannonut, ettei meille tule päälleistuttavia  rattaita, tajusin niiden olevan kuitenkin meille se oikea valinta. Asuinalueellamme asuu todella paljon lapsiperheitä ja vierekkäin istuttavien tuplien kanssa busseihin mahtuminen on suoranainen ihme. Meillä kun ei ole autoa, vaan teemme kaikki pidemmät matkat julkisilla välineillä. Tuplien hinta uutena hirvitti. Saimme Gessleinien myynnistä rahaa ja tahdoin ostaa hyvät, mutta käytetyt rattaat. Seurasin silmä kovana Tori.fi:tä ja Huuto.netiä ja kauhistelin, mihin hintoihin rattaiden hinnat nousivat. Kunnes se päivä koitti. Myyntiin tulivat Phil & Tedsin Explorerit Espoossa. Laitoin myyjälle heti viestiä ja pidin kädet ristissä, että ne eivät olisi vielä menneet kaupaksi. Eivät olleet. Myyjä heitti rattaat meille kotiin kauppareissullaan. Hinta oli vähintäänkin kohtuullinen, kun meille kotiutui aivan uuden veroiset yhdistelmät, joissa oli kaikki mukana.

Näistä rattaista haluan kertoa teille vähän enemmänkin.

Explorerien plussat:

• Näpsäkän kapeat (n. 60cm). Menevät taatusti bussiin toisten rattaiden viereen. Menvät kasaan laitettuna pieneen tilaan, joten mahtuvat myös auton takakonttiin. Rattaiden kokoon laittaminen on myös helppoa. 
• Vauvan ollessa vauvatilassa, se keinuu jonkin verran. Se tuuditti Oivan aina hyvin uneen. Siellä on suojassa vauvan hyvä nukkua, ja tarvittaessa vauva kuitenkin näkee työntäjän.
• Istuimet ovat laadukkaat ja niissä on lapsen hyvä istua. Aino tykkäsi erityisesti istua ylhäällä, veljen ollessa vauvakopassa. 
• Turvavyöt ovat pehmustetut ja helposti säädettävät.
• Hyvä työntää, isot pyörät pyörivät alustasta viis. Etupyörän lukitusta emme tarvinneet koskaan, edes talvella.
• Työntöaisaa saa säädettyä moneen eri asentoon. Työntöaisassa on myös remmi, jonka voi pujottaa ranteen ympärille ja estää rattaiden karkaamisen.
• Jarru on helppokäyttöinen jalkajarru.
• Kuomut ovat isot ja suojaavat. Kuomussa on taskut, joihin saa vaikka nenäliinapaketin, aurinkolasit tai juomapullon.
• Sadesuoja on läpinäkyvä ja Aino oli sadesäällä innoissaan, kun näki pisaroiden tippuvan kuomuun.
• Alakori on sopivan iso ja kestävä (vaikkakin sen käyttö käytännössä katsoen loppuu toisen lapsen siirtyessä alaistuimeen).
• Lokasuojat suojaavat hyvin eli alaistuimessa olevan päälle ei roisku.
• Renkaiden ilmaaminen on helppoa ja nopeaa. Tätä jouduimme tekemään vain kahdesti rattaiden meillä ollessa.
• Helppo työntää yhdelläkin kädellä. Tosin kahden lapsen työntäminen yhdellä kädellä vaatii aikamoiset rannevoimat.

Miinukset:

• Vauvakoppa on todella pieni ja meidän iso pikkumies oli ongelmissa jo neljän kuukauden kohdalla, jolloin hänet piti ottaa pois kopasta pötköttämään siskon istuimen alla ilman koppaa. Vauvan tila on muutenkin ahdas.
• Kun esikoinen istui yläistuimessa, vaunuista tuli yläpainotteiset ja vaunuista sai tosissaan pitää bussissa kiinni, etteivät kaatuneet sivuttain kyljelleen bussikuskin jarruttaessa ja kiihdyttäessä.
• Kun toinen lapsi on alaistuimessa, on tavarakori käytännössä täysi pikkuihmisen jaloista.
• Hoitolaukkua ei voi laittaa aisaan, koska se hakkaa vauvaosassa olevaa pienokaista päähän. Kun molemmat istuimet ovat käytössä, se roukkuu alemmassa istuimessa olevan naamalla.
• Istuinten irrottaminen vaatii näppivoimia, mutta ovat muutoin helpot irrottaa.
• Kun alaistuin on alla, ei yläistuinta voi säätää makuuasentoon.

Kun Oiva oli nelikuinen, eikä mahtunut enää vauvakoppaan eikä vauvaosaankaan enää hyvin, otimme sisarusistuimen pois käytöstä ja aloimme käyttää sisaruslautaa, jossa Aino sai pidemmät matkat seistä. Hehkuttamani Lascalin Buggy Board on kyllä loistava! 

Viime viikolla puhuimme Isämiehen kanssa, että vaunut pitäisi laittaa myyntiin, kun Aino ei istu niissä enää ikinä. Hän joko kävelee, potkupyöräilee, istuu pyörän turvaistuimessa tai taapero-Tulassa tai seisoo sisaruslaudalla. Tuplat olivat tulleet meillä käyttöikänsä päähän. Mitä sitä hyviä rattaita suotta seisottaa pyöräkellarissa?

Huhuilin asuinalueemme kirppari-Facebook-ryhmässä, olisiko jollakulla kiinnostusta rattaille. Heti ilmoittautui neljä kiinnostunutta. Jes. Rattaat menivät ensinäytöllä kaupaksi naapurikadulla asuvalle naiselle. Jesjesjes! Vähän haikealta tuntuu luopua tuplista, tunnustan. Samalla se on merkki, että meidän vauvavuotemme on enemmän kuin pian tulossa päätökseen, eikä meille enää tule pientä. Samalla kuitenkin iloitsen siitä, että sain myytyä rattaat 50€ halvemmalla kuin mitä niistä itse maksoin. Saimme siis rahaa uusien rattaiden ostoon. Oiva kun ei oikein viihdy matkarattaissamme.

Meillä on kahdet matkarattaat. Suuresti rakastetut Gesslein Swiftit ihanan limenvärisinä. Näppärän kokoiset, helpot laittaa kokoon, ihanan väriset, hyvä työntää, kohtuullinen tavarakori, hyvä portaaton säätö ovat näiden plussia. Miinusta vain jarruista, jotka pitää joskus vapauttaa käsin. Näiden käyttö on jäänyt minimiin Oivan synnyttyä. (Kuva lainattu Vaunuaitta.fi-sivulta, josta rattaat ostimme.)

Meille kotiutui keväällä kaverilta ostetut Graco Mirage -rattaat. Emme halunneet ottaa Berliinin reissulle mukaan Phil & Tedsejä emmekä Swiftejä. Ihan sen takia, että liian monen kaverimme rattaat on lentoyhtiö sullonut solmuun. Molemmat "ykkösrattaamme" ovat liian arvokkaita tähän. Siispä Berliinissä meillä oli mukanamme nämä. Plussia ovat ihmeellisen iso tavarakori, hyvä työntöaisa, hyvä tila myös seisomalaudalla seisovalle lapselle, kohtuullinen matkustusmukavuus ja pyörivät etupyörät. Miinusta se, että lapsen jalat roikkuvat vielä Oivan iässä ilmassa, eikä niille saa tukea vielä vähään aikaan. Selkänoja on vähän kova pitkään käytettynä ja usein otimmekin Oivan Tulan kyytiin reissullamme.

Heti, kun Phil & Tedsit lähtivät meiltä eteenpäin, marssimme lastentarvikeliikkeeseen. Eka myymälävalintamme oli kiinni muuttomyynnin vuoksi. Äh. Naapuriliikkeessä emme saaneet puolen tunnin jonotuksenkaan jälkeen palvelua, joten menimme kolmanteen. Siellä saimme hyvää palvelua. Myyjä esitteli meille rattaita, kertoi plussia ja miinuksia, saimme kokeilla, säätää ja ihmetellä rattaita rauhassa. Vertailimme kavereiden suosituksesta Emmaljunga Scooter S-rattaita ja saman merkin Scooter 3S-rattaita. Päätöksen varmisti pari asiaa. Scooter 3S-rattaissa on paremmin tilaa seisomalaudalla seisovalle Ainolle. Myymälässä ei ollut meidän valitsemaa ratasväriä (harmaa) paketissa, joten saimme esittelyrattaat 20% alennuksella ja kaupan päälle sadesuojan. Ei pöllömpi kauppa, vai mitä tuumit? Tässä vielä kaunokaisemme:

Rattaista on tulossa laajempaa postausta sitten, kun niistä on kertynyt enemmän käyttökokemusta. Mutta nyt rattaat tuntuvat ihanilta. Niissä on ihanan paljon pehmustetta Oivan maata, selkänojan saa lähes makuuasentoon, jalkatuen saa vaakaan, kääntyvät etupyörät ovat mahtavat ja alumiininen runko tekee rattaista todella kevyet. Rattaat on helppo laittaa kasaan ja jos harmaa alkaa kyllästyttää, saa niihin värillisen vaihtokuomun. Aisa on hyvin säädettävissä ja kuomun saa hyvin suojaamaan vaunuissa makaavaa lasta. Hyvästi vaunuverhot!