Hampaissa

Lapsilla oli hammastarkastus maanantaina. Molemmat saivat kehuja hyvästä hammaskalustosta. Ainolta puuttuu vielä yksi poskihammas, Oivan suussa loistaa kahdeksan valkoista nappia. Äiti röyhisteli rintaansa, kun hammashoitaja ylisti valintojamme.

Meillä on selvät hampaidenhoitorutiinit: koko perhe pesee hampaat aamuin illoin. Kolme isointa eli vanhemmat ja kolmevee omilla sähköhammasharjoillaan surisuttaen, kuopus vielä perinteisellä mallilla. Ainon hampaidenpesuun tuli aivan uutta puhtia, kun kolmevuotispäivänä lahjapaketista kuoriutui Disney-kuvioitu sähköhammasharja.

Lapset natustavat ksylitolipastillit joka ruuan jälkeen ja Isimies mäystää purkkaa (vähän liikaakin). Itse olen ongelmissa ksylitolituotteiden kanssa. Ne kun turvottavat vatsaa ja aiheuttavat välillä koviakin vatsakipuja. Siksi olen suosiolla jättänyt niiden käytön vähemmälle. Olen miettinyt korvaavia vaihtoehtoja, mutta mieleeni ei tule mitään järkevää, kun ksylitoli on se ongelma-aine.

Olen miettinyt, onko lapsillamme edessä yhtä pitkä ja kivinen hampaidenoikomistaival kuin vanhemmillaan. Omaa purukalustoani on oikaistu puolitoista senttiä kymmenen vuoden aikana, Isämiehen oikomistaival kesti viitisen vuotta. Suussani taisi ehtiä käydä kaikki silloiset oikomiskojeet. Noista suu täynnä tavaraa -ajoista lienee kuitenkin jäänyt elämään jokin trauma, sillä en mielelläni hymyile hampaat vilkkuen. Nyt suussani pitäisi olla öisin purentakisko, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia uutta hampaanpoiston jälkeen. Vanha kisko kun ei istu enää suuhun.

Tunnen kuitenkin olevani natsi, mitä tulee herkkuasioihin. Monien kolmivuotiaiden perheissä kun nautitaan karkkipäivistä jne. Onneksi en ole (ajatuksineni) yksin. Inkeri kirjoittaa kuin omalta näppikseltä: : "Piilosokeria katson pahalla, limsaa saavat ostaa sitten kapinoivina teineinä ja "karkki" on toistaiseksi tuntematon käsite. Pullaa ynnä muuta kyllä mussutellaan silloin tällöin, ja otetaan sitten ylimääräiset ksylitolpastillit päälle." AMEN!