Purkaessani kännykästä kesän aikana ottamiani tilannekuvia lapsista, pysähdyin katsomaan ajan kanssa Ainosta ottamiani otoksia. Missä kurvissa tuo tyttö on noin kovasti kasvanut? Olen kyllä pannut merkille, että housutpuntit ovat jälleen kerran kesän jälkeen jääneet lyhyiksi ja paidoissa alkaa napa vilkkua. Samaa tuntuvat ihmettelevän muutkin kolmevuotiaiden äidit.
Mutta eniten olen ihmeissäni lapsen päänsisäisestä kasvusta. Olin taas (naiivisti) luullut, että tiettyjen juttujen aika tulisi vasta myöhemmin.
- Yääk, ÄLLÖTTÄVÄÄ, kun te pussaatte (isin kanssa)!
- Mitä tuossa lukee? Mitä tuo kyltti sanoo?
- Miksi meille tulee aamulla Hesari? Miksi naapurin setä ajaa valkoisella autolla? Miksi mummin lonkka piti leikata? Miksi maito on valkoista? Miksi-kysymysten tulva on valtaisa.
Moneenkaan miksi-kysymykseen en osaa vastata suoralta kädeltä, mutta onneksi on netti. Tosin kolmevuotias komentaa tomerasti: "kyllä sun PITÄÄ tietää, sä olet aikuinen!". Voi kulta, kun tietäisinkin!
Vaikka ymmärrystä onkin tullut paljon lisää, on välillä suupieliä nyityttävää kuunnella kolmevuotiaan juttuja. "Ei mummi voi olla sun äiti. Äitit on nuoria."
Vaikka elämme tällä hetkellä hyvin rankkaa uhmakautta (jossa joka ikisestä asiasta joutuu käymään kamppailua vahvatahtoisen lapsen kanssa), on nuo kolmevuotiaan oivallukset samalla aika mahtavia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!