Minusta saa varmaan näiden tekstien kautta mielenkiintoisen kuvan. Äsken kerroin neurooseistani, varmisteluitani. Nyt kerron pakkomielteistäni. Juu, ei tarvitse soittaa valkotakkisille. Minulla on terapeutti jo. :-)
Vanhemmuus saa aikaan kummia pakkomielteitä. Raskausaikana kyttäsin silmä kovana Huuto.netin vaatepaketteja etenkin huutojen sulkeutumisaikana. Olkoonkin, että se oli rasittavaa kytätä, voittaako oma huuto vai ehtiikö joku viime sekunneilla huutaa ihanan paketin nenän edestä, sitä kautta tein myös huippulöytöjä. Kuten 20€ maksaneet mökki(yhdistelmä)vaunut. Tai äitiysvaatepakkauslaatikollinen niin hyvin pakattuja isomman lapsen vaatteita, että kun kerran avasin kannen, en enää saanut sitä paikoilleen takaisin. Tai superimukykyisiä kestovaippoja.
Luen ahkerasti vauvablogeja. Muutama niistä on noussut ylitse muiden. Mutta niiden huono puoli on se, että niissä näkee aina ihania hankintoja, joita alkaa itsekin tehdä mieli. Sain joulun alla ajatuksen, että hankimme Ainolle Brion kirahvin. Ihanan, kirkkaankeltaisen kirahvin, jota (sieluni silmin kuvittelin) Ainon vetävän innokkaana perässään. (Aino ei siis edes liiku vielä, paitsi taaksepäin työntämällä.) Etsin googlesta, mistä kirahvin saisi halvimmalla. Sitten, kun Lidlin mainoksesta luin, että kirahvia saapuu erä myös Lidlille, olin ensimmäisten joukossa oven takana varmistamassa, että tyttäremme saa ihanan kirahvinsa. No, saihan hän. Mutta kirahvissa on vika. Sen toinen takajalka lenkuttaa. Valitin asiasta ja olisin saanut ehjän tilalle, mutta koen tässä olevan hyvän mahdollisuuden opettaa lelun kautta tyttösellemme suvaitsevaisuutta.
Olen hankinnoissani perusteellinen. Haen taustatietoja ja kokemuksia, ystävämme googlen kanssa menee tunti, joskus päiviäkin. Luen puolesta- ja vastaan-argumentteja, suosituksia ja kehuja ja yritän sitten tehdä itse päätöksen. Ostin pari kuukautta sitten TinyDinerin (ihanan) ruokailualustan. Kätevä se on, kun siinä on se kaukalo. Siihen kätevyys loppuukin. En ole vielä keksinyt keinoa saada se pysymään pöydässä kiinni. Siispä tällä (lyhytpinnaisella) mammalla palaa hihat joka kerta, kun vauvaa pitää syöttää (eli viidesti päivässä). Ei hyvä. Olen nyt googletellut ahkerasti korvaajaa, joka pysyisi pöydässä kiinni. Olen löytänytkin oivan korvaajan. Merkkitavaraa. Ainoa, mikä estää minua ryntäämästä kauppaan ostamaan sitä, on sen hinta. Toiselle 50€ voisi olla halpa hinta, mutta minun mielestäni se on ruokailualustaksi paljon. Mutta googlettelujeni ja mammaystävieni kommenttien perusteella tuhlaan nyt tuon euromäärän saadakseni mielenrauhan (edes) syöttötuokioiden ajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!