perjantai 15. helmikuuta 2013

Kärttyinen lintu madon... eiku

Ensiksikin pahoittelut blogihiljaisuudesta. Olemme kaikki olleet terveinä, mutta joku ihme väsymys maksimus on vallannut tämän mamman ja töiden jälkeen haikailen vain nukkumaanmenosta. Toivottavasti pitenevät päivät saavat olon piristymään.

Viime aikoina pikkuneitimme on todennut, että sitä voisi herätä lähempänä viittä kuin kuutta. Aika monena aamuna kupeitteni hedelmä huutaa sängyssään jo muutama minuutti yli viiden: "pois, ykkyyn". Ja jos lapselle yrittää puhua järkeä: "nyt on yö, nyt nukutaan, unipupukin nukkuu", alkaa sellainen meteli, että koko kerrostalo herää. Eli ei auta kuin nousta lapsen kanssa. Joka on sitten koko aamun kuin persiiseen ammuttu ampiainen (kiitos eräälle kaverilleni tästä sanalainasta!). Mikään ei ole hyvin ja kaikesta pitää vääntää naama ruttuun. Yritit mitä tahansa viihdyttääksesi kiukkuista ja väsynyttä neitiä, mikään ei ole hyvä. Näinä aamuina olen vain onnellinen, että voin livahtaa ovesta klo 6:30 lähteäkseni töihin. 

Niinä aamuina, kun lapsi malttaa nukkua kuuteen ja jopa niinkin pitkään kuin puoli seitsemään, on kuin taivas aukeaisi. Tyttö on aivan kuin eri lapsi. Hyväntuulinen, iloinen, hymyilevä, leikkisä. Mikä ero! Selvästikin tuo viiden herätys on hänelle liian aikainen, mutta kun ei voi nukkua pidempäänkään. 

Olemme yrittäneet kaikkea yöunien pidentämiseksi aamun puolelta. Olemme yrittäneet myöhentää unille menoa - lapsi nukahtaa seisaalteen. Olemme yrittäneet rajoittaa päiväunet max kahteen tuntiin - ei vaikutusta. Olemme yrittäneet olla aamulla hipihiljaa, ettei lapsi heräisi - ei vaikutusta. Pitänee vain hyväksyä, että kaksi aamuvirkkua saa aikaan hyvin aamuvirkun lapsen. Pitää vain itsekin muistaa nukkua viikonloppuisin päiväunet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!