Tuskainen nainen

Vaikka Isämiehellä, Ainolla ja meikäläisellä on kaikki hyvin, lähipiiristä satelevat huonot uutiset laittavat voimavarat koetukselle.

Lähipiiriä on koeteltu parisuhdekriisillä ja vakavilla sairauksilla. Olen alkanut säpsähtää, aina kun kännykkä piippaa viestin saapuneen. Pelkään aina, että tullut viesti on Se viesti. Se, jossa saan kuulla neljän perheen isän menehtyneen. Lähellä ollaan jo ja kyse on enää ehkä tunneista.

Nämä ovat saaneet minut huutamaan taivaisiin "Miksi?". Miksi juuri neljän lapsen (jossa perheessä on muutenkin haasteita kylliksi) isä pitää ottaa pois? Miksi yhtä perhettä näin koetellaan?

En saa kysymyksilleni vastausta. Olo on tyhjä ja sydän vereslihalla. Ei ole edes oikeita sanoja lohduttaa. Kyyneleet pusertuvat väkisinkin silmäluomien alta poskille.

Tällä hetkellä bloggaaminen tuntuu vähemmän tärkeältä. Tärkeämpää on minun seistä rinnalla, kuunnella ja olla läsnä. Palaan kyllä pian. Nyt on vain minun aikani olla toisille avuksi. Edes jollakin tapaa.