Nyt oma aika on sitä, että
- saan käydä yksin suihkussa tai vessassa
- voin käydä tekemässä ruokaostokset yksin
- saan mennä sovituskoppiin yksin
Isämies antaa kyllä minulle halutessani omaa aikaa. Voin käydä kavereita tapaamassa, syömässä tai jotakin. Mutta kun en oikein työpäivien jälkeen raaskisi.
On tässä hullu dilemma: samalla kun sitä omaa aikaa kaipaisi, kaipaa niin paljon kotona olevia kahta rakasta, että ei heidän luotaan halua olla poiskaan? Tuntuu, että nyt tärkeintä on olla kotona, vaikka ehkä lapselle ja Isämiehellekin tekisi hyvää joskus saada seurakseen vatsalihakset nauramisesta kipeäksi hommannut, muutaman tunnin työpaikan ulkopuolella aikuisseurassa viettänyt mamma?
Eikö oo jännä tunne? Miehet ei ilmeisesti pode samanlaisia fiiliksia kuin naiset, miksihän näin? Oon ite huomannu saman ja monesti ihmettelen näitä tunteita...äitiys tuo ristiriitaisia tunteita, kun oot kotona lapsen kanssa, mietit et pitäis olla töissä. Sit ku oot töissä, mietit et pitäis olla lapsen kans kotona. Koskaan ei oo hyvä. Ihanaa kevättä :D
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Zri. Näin tuntuu todellakin olevan. Ihanaa kevättä myös sinulle!
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEikö oo jännä tunne? Miehet ei ilmeisesti pode samanlaisia fiiliksia kuin naiset, miksihän näin? Oon ite huomannu saman ja monesti ihmettelen näitä tunteita...äitiys tuo ristiriitaisia tunteita, kun oot kotona lapsen kanssa, mietit et pitäis olla töissä. Sit ku oot töissä, mietit et pitäis olla lapsen kans kotona. Koskaan ei oo hyvä. Ihanaa kevättä :D
VastaaPoistaTämö tunne on tullut myös minulle äitiyden myötä tutuksi.kiva blogi sinulla :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi naturoinen! Ja kiitos palautteesta :-)
Poista