lauantai 12. heinäkuuta 2014

Mökki-ihminen

Ensimmäiset muistoni meidän mökiltämme, sukutilaltamme ovat yli kolmenkymmenen viiden vuoden takaa. Olin silloin parivuotias ja nauraa ilakoin pikkuruisessa puhallettavassa, pyöreässä uima-altaassa mummini istuessa teryleenimekossaan vieressäni. Mökki on koko meidän puolen suvun kesäparatiisi. Vaikka välillä saatiin vähän sumplia ja sovitella, että (äitini) neljä sisarusta mahtuivat joukkoon lastensa kanssa. Etenkin perheen räväkän luonteenlaadun joskus seinät pullistelivat vähän enemmänkin. Mutta samalla, kun otettiin tulisesti yhteen, myös rakastettiin ja sovittiin tulisesti. Yleensä joku lähti takaisin kaupunkiin siinä vaiheessa, kun joku toinen vasta aloitteli lomaansa. Mökille lähdettiin asenteella "kahdeksi päiväksi murkinaa, muu pitää saada Päijänteestä (tai kauppa-autosta)".

Itse muistan mökin aamuista elävinä hellan luukun kolahduksen. Se oli merkki, että Mimmu (äitini äiti, supermatriarkkamme) oli herännyt ja oli minun ja äidinkin aika kömpiä alakertaan. Siellä sitten joimme aamuteetä mummon kanssa aamuvarhaisella ja kaikkien muiden vielä nukkuessa painuimme verkkoja nostamaan. Yleensä rajutuulinen Päijänteen selkä oli aamuisin usein lähes peilityyni ja seuranamme olivat vain saalistamme vaanivat lokit. Kun kiipesimme takaisin rannasta mökille kalat perattuamme, olivat pitkäunisimmat vieläkin unten mailla.

Kasvikset saatiin mummin kasvipenkistä ja Päijänne soi anteliaasti antejaan. Joskus niin runsaasti, että kutsuimme naapurimökkien serkut ja pikkuserkut jakamaan savustuspöntön antia. Aina riitti seuraa ja leikinkin pitkin mökkitienoon metsiä ikätoverini Eemelin kanssa. Minä kun olin rämäpää poikatyttö ja nautin villeistä seikkailuleikeistä ikätoverin kanssa. Saimme aina kauppa-auton käyntiä varten kolikon, että saimme ostaa sen pienen jätskipuikon, joka piti heti nauttia maitolaiturin portailla kilpaa ennen kirmaamista uusiin seikkailuihin.

Äitini oli viisas, että piti minua vielä kouluiässäkin mökillä lähes koko kesäloman ajan. Tällöin minua paimensivat Mimmu ja vanhempi serkkuni, josta tuli noina kesinä varaäitini. Ilman mökkiä en osaisi kalastaa verkoilla, en olisi oppinut, miten savukalaan saadaan erityisen hyvä aromi, löytämään parhaita sienipaikkoja tai oppinut arvostamaan perinteitä ja sukua. Mökiltä kannettiin pakastimen täydeltä marjoja ja sieniä pitkän talven aikana nautittavaksi. En hätkähdä ötököitä, ulkohuussia tai kylmää juoksevaa vettä. En pätkivää sähköä, en puuliettä, en komerossa rapistelevia hiiriä.

Noina lapsuuden kesinä lähes aika aurinko killotti taivaalta. Niinä harvoina päivinä, kun satoi, pidettiin mökillämme aina lettukestit. Juoksimme serkusten kanssa kilpaa pihalla sateessa jonkun tädeistä toimiessa letunpaistajana. Ja sitten nautittiin pitkän kaavan mukaan. Ja lopuksi pelattiin aina Yatsya tai Unoa.

Mökki on minulle todella rakas paikka, vaikka viime kesinä olemmekin mökkeilleet Isämiehen puolen mökillä. Mökki symbolisoi minulle irtautumista arjesta, elämää luonnon ehdoilla, luonnosta nauttimista ja sen tutkimista. Toivon, että mökistä tulee lapsillemme yhtä rakas paikka kuin mitä mökki minulle on. Tullee vaihe, jolloin tenavamme jäisivät mieluummin kaupunkiin, kun lähtisivät (työleirille) mökille, mutta pyrimme istuttaman heihin luontoa ja mökkiä rakastavan luonteenlaadun. Vain aika näyttää, kuinka siinä onnistumme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!