sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

On sääntöjä ja sääntöjä

Olen joissakin asioissa natsimaisen tarkka (mitä lapsiin tulee) ja joissakin asioissa taas annan löysää tilanteen sitä vaatissa. Asiat, joista olen tarkka, voidaan jakaa seuraavien otsikoiden alle: syöminen ja juominen, nukkuminen, pukeutuminen ja viihde.

Mielestäni lapset eivät tarvitse päivittäin mehua tai muitakaan sokeroituja juomia. Maito ruokajuomana, ja muutoin juodaan janojuomaksu vettä. Juhlissa tai kylässä lapset voivat juoda mehua, mutta arkena ei. Sama juttu on herkkujen kanssa. Meillä ei vielä tunneta karkkipäivää (eikä toivottavasti vielä pitkään aikaan tunnetakaan). Aino ei ymmärrä karkkien päälle, Luojan kiitos. Hän syö mieluummin rusinoita ja hedelmiä. Pääsiäisenä ja jouluna hän on saanut muutaman suklaakonvehdin. Kylässä, lomalla ja matkoilla saa keksiä, kakkua, jäätelöä tai karkkia, joten arkena niitäkään ei tipu. Lapsi ehtii kyllä kyllästää itsensä sokerilla myöhemminkin. Aika moni asia menee vielä läpi Ainon (vehnä)allergialla perustellen. Saa nähdä, kuinka kauan. 

Kunnon ruokaa pitää syödä siivosti pöydässä istuen. Ruualla ei leikitä, tai muutoin joutuu pois pöydästä. Kaikkea pitää ainakin maistaa ja vasta sitten saa sanoa, ettei tykkää tarjolla olevasta murkinasta. Annos syödään loppuun itse ja lopuksi pyyhitään suu, kiitetään ja syödään ksylitolipastilli. Ja hampaat pestään synttärilahjaksi saadulla sähköhammasharjalla kaksi kertaa päivässä huolella.

Nukkumisesta meillä ei jousteta. Molempien lasten pitää olla sängyssä viimeistään klo 20. Tästä ei jousteta edes pyhinä. Meillä myös nukutaan päiväunet. Joskus isän selässä kantorepussa, joskus vaunuissa, joskus (laina-)autossa, joskus vierassängyssä. Useimmiten omassa sängyssä. Aino selvästikin vielä tarvitsee päiväunet. Niinä päivinä, joina hän ei ole päiväunia nukkunut, ovat jääneet tietoisesti harvoiksi. Ihan siksi, että ilta on noina päivinä yhtä tahtojen taistelutannerta ja yliväsynyt lapsi on järjestänyt varsinaisen hulabaloon ennen nukkumaanmenoaan. Meillä on myös ollut sääntönä, ettei lapsia nukuteta. Lapsia hellitään ennen nukkumaanmenoa, sylitellään, silitellään. Jutellaan isomman kanssa päivän tapahtumista, luetaan satu, lauletaan yölaulu. Sitten vielä suukkonen ja sinne jäävät, molemmat. Kumpikaan lapsistamme ei ole tarvinnut nukuttamista edes ihan pienenä vauvana.

Aino saa valita kahdesta illalla valitusta asukokonaisuudesta mieluisamman. Ulos puetaan sään mukaiset varusteet. Ilman päähinettä ei olla koskaan ulkona. Nykyään päässä on useimmiten lippis. Samoin viileällä säällä pidetään hanskat kädessä. Sama sääntö pätee kuin hoidossakin: Ainon odotetaan pukevan nyt itse ulkovaatteet ja kengät, kun hän on saavuttanut kolmen iän rajapyykin.

Lapset saavat katsoa telkkaria päivittäin, mutta vain Pikku Kakkosen ajan. Pädiä lapset saavat pelata vain hetken silloin tällöin. Se ei todellakaan ole mikään jokapäiväinen väline. Sen sijaan (lasten)musiikki soi meillä lähes tauotta, rakastavathan molemmat muksut musiikkia valtavasti.

Sitten on sääntöjä, joista joustetaan. Tänään voidaan piknikillä syödä vähän herkkuja, samaten lomalla. Mekko voidaan pukea talvellakin, mutta vain lämpimän talvihaalarin alle. Kaurapuuroon saa hillosilmän ja matkalla voidaan (pahoinvoinnin niin salliessa) katsoa muutama ylimääräinen jakso Muumeja.

Kuulostaa ehkä natsilta, mutta tämä toimii meidän huushollissa. 

1 kommentti:

  1. Ei kuulosta ollenkaa. Samoilla linjoilla suurimmaksi osaksi paitsi, että meillä herkutellaan ja saa janojuomaksi mehua. Meillä on aina nukutettu ja nukutan niin kauan kun on tuntuu siltä. Viereen saa nukahtaa. Telkkua/netflixiä/dvdtä/puhelimesta youtubea saa katsoa. Ei istumalla ja tuijottamalla koko päivää. Tänäänki flunssan kiusatessa meitä kaikkia ollaan kuumeisena lötkötetty sohvalla syöty jätskiä ja katottu ja BEE movie ja Robotit..

    Hyvä kirjotus! Mä ite tykkään kans selvistä sävelistä joista ei normiarkena joustella

    VastaaPoista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!