torstai 17. heinäkuuta 2014

Valmista tuli!!!

Valmista tuli. No, muutama reuna- ja kulmalista vielä tarvitaan, mutta muutoin leikkimökki/ vierasmaja on valmis. Se vaati puolitoista viikkoa työaikaa lastenhoitajienkin (a.ka. mummi) ollessa paikalla. Eniten hommaa hidastutti rapsakat ukkoskuurot, jolloin ei ollut mitään asiaa raksalle, saati sitten kattohuopaa asentamaan.

Homma vaati pitkää pinnaa, ohjeiden tankkaamista useankin henkilön voimalla, muutama eiku ja orastava perheriita, vaillinaisten ohjeiden aiheuttamia ärräpäitä (ohjeet on tehty raksa-alan ammattilaiselle, palautetta lähtee!), kuusi rautakauppakäyntiä puuttuvien tarvikkeiden hakemiseksi, kaksi tapettua kyykärmestä, miljoona tapettua itikkaa ja paarmaa, vereslihalla olevat polvet ja tikkuja täynnä olevat sormet, komeita mustelmia pitkin kroppaa, yksi näyttävä katoltaputoaminen (josta Luojan kiitos selvittiin kolhiintuneella itsetunnolla ja mustelmilla), satoja ruuveja, pultteja ja nauloja, tekemisestä kipeytyneet lihakset ja ennen kaikkea: tekemisen ilo!

Isämies ja minä olemme molemmat konttorirottia ja tällainen puuhastelu tekee meille tosi hyvää. Mutta kun. Ensin pitää levittää mökin alle vaakaasuoraan tusina tonnia soraa, saada laatat ja lekaharkot vaateriin, viihdyttää lapsia, huolehtia, että tontin pienimmät saavat murkinansa ajallaan, alustaa mökkitie toisella tusinatonnilla kivituhkaa, pieniä kaksi leikkimökin alta kaadettua puuta kirveellä sekä siivota kaksi ulkovarastoa (jotka on viimeksi siivottu ennen kaksituhattaluvun alkua), rakennettu ja kyllästetty hiekkalaatikko SEKÄ ottaa huomioon se, että emme ole Isämiehen kanssa mitään raksa-alan ammattilaisia (vaikka takana onkin kaksi yhdessä rakennettua keittiötä), niin luvatun kahden päivän sijaan puolitoista viikkoa on pirun kova saavutus. Olen Isämiehestä ja itsestäni älyttömän ylpeä. Ja mummeille isosti kiitollinen lastenhoitoavusta. Olemme nyt rättipoikkipuhki. Teeriniemi hiljenee, huomenna työleirin väkeä hellivät Nokian Edenin aallot.

Teretulemas ystävät, nyt kelpaa jäädä yökylään Pihakartanoon!

2 kommenttia:

  1. Komea on! Ei olisi itsestäni saatikka miehestäni tuollaiseen, mutta jälkeä olisi kyllä ilo katsella. Ja kyllä ruumiillinen työ on varmasti mukavaa vaihtelua istumatyöläiselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis Sini kommentistasi! Ruumiillinen työ teki hyvää, mutta kyllä tuli samalla todettua, että vaikka kuinka Isämiestä rakastankin, en todellakaan lähde hänen kanssaan leikkimökkiä suurempaan rakentamisprojektiin ;-)

      Poista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!