Taannoin pohdin lapsen harrastuksia. Käytin kohta edesmenneen elokuun aikana lukuisia tunteja kahlatessani läpi eri harrastusvaihtoehtoja neiti kolmeveellemme.Liikuntaa tai musiikkia kerran viikossa on ollut meidän aatos kolmeveen harrastuksiksi.
Asuinalueellamme oleva muskari olisi kustantanut mansikoita, taaperouintiin olisi voinut mennä vain toisen lapsen kanssa tai olisi voinut maksaa itsensä kipeäksi kahden lapsen yhteisuinnista. Yksi jumppa olisi ollut iltapuuroaikaan naapurikaupunginosassa, toinen olisi maksanut hinajata ja on toisella puolen Helsinkiä. En ala hoitopäivien jälkeen kuskaamaan lapsia minnekään edes pääkaupunkiseudun hyvin toimivalla joukkoliikenteellä.
Sitten löysin taaperojumpan, joka järjestetään lähiala-asteella. Kerran viikossa, kolme varttia kerrallaan. Ryhmässä on tusina kolme-neljävuotiasta. Koko syyskausi viiskymppiä. Kuulostaa hyvältä! Laitoin jumpan järjestäjälle viestiä, josko ryhmään vielä mahtuisi. Ryhmässä oli tasan yksi paikka vapaana eli paikka järjestyi!
Jää nähtäväksi, mitä lapsi tuosta tykkää. Ainakin Aino on hehkuttanut sitä viikkoja ja ei malttaisi millään odottaa huomista, että pääsee jumppaamaan ekaa kertaa. Se, että lapsi pääsee syyssateiden ja räntäkelien aikana purkamaan loputtomalta tuntuvaa energiavarantoaan liikkarissa tuntuu hyvältä ainakin meistä vanhemmista.
Samaten jatkamme koko perheen uintitaivaltamme varsinaisen vauvauinnin loputtua reilun kilometrin päässä olevassa uimahallissa kaksi-neljä kertaa kuussa. Tuntuisi lähes rikokselta olla käyttämättä sen palveluita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!