Ah, kuukauden päivät vauvaelämää on muistuttanut niistä kaikista neurooseista, joita äiti-ihmisellä voi olla.
Maito-neuroosi
Saako vauva tarpeeksi maitoa? Mitä sitten, jos se ei jaksakaan imeä rinnalla? Mitä tehdä, kun vauva vain leikkii rinnalla tai heiluttelee vain raajojaan syömisen sijaan? Kukaan ei etukäteen kertonut, että tässä hommassa tulee hirveä hiki. Etenkin kesällä.
Vaippaneuroosi
Pissaako vauva tarpeeksi? Entä jos kakkaa ei kuulukaan pariin päivään? Kun näkee, että toinen ähisee vatsavaivojaan, eikä osaa niitä mitenkään auttaa, tulee avuton olo.
Mä en voi -syndrooma
Mä en voi lähteä vauvan kanssa mihinkään, koska se alkaa ihan varmana huutaa viimeistään kassajonossa. Ja tällä en tarkoita mitään pikkukätinää, vaan meidän draamaprinsessamme tekee tarpeensa tiettäväksi sillä äänenvolyymilla, että heikkohermoisimpia kolmen kassan päässä alkaa hirvittää. Tai sitten (jos sellaista edes tapahtuu), neiti ei kiihdy nollasta sataan enää alle kolmen sekunnin.
Vauva ei nuku öisin -fobia.
Alussa pelkäsin, ettei vauva nukkuisi öisin. Tai niillä väleillä, kun se voisi nukkua. Vauva kun piti herättää kolmen tunnin välein syömään, oli se miten uninen tahansa. Nyt, kun takana on ensimmäinen kelloton yö, totesin, että tuo meidän kakarahan nukkuu jopa neljä tuntia putkeen. Saa nähdä, jatkuuko neidin unirytmi tuollaisena, vai olenko parin yön jälkeen zombi. Tosin pystyn nukkumaan päivälläkin, jota en ennen pystynyt tekemään, kun päikkärit vaikuttivat heti yöuniini.
Mikä unohtui -neuroosi.
Toistaiseksi olemme käyneet niinkin kaukana kuin Järvenpäässä kummitätini luona vauvan kanssa. Vauvalle tarvitsee yllättävän paljon kaikenlaista mukaan. Nyt viikonloppuna meidän olisi tarkoitus lähteä mökille. Onko vaaville kaikki tarpeellinen, kassillinen vaatteita, vaippoja, harsot, pullot, korvike, plus se kaikki muu tavara, jota päivittäin tarvitsen vauvan hoitamiseen? Todennäköisesti on, mutta perillä voin varmaankin pohtia, että kuka on unohtanut pakata mun omat tavarat. Onneksi kauppa löytyy vain muutaman kilometrin päästä, jos jotakin oleellista jää.
Lohdutan itseäni, että vuoden aikajänteellä kaikki alkaa taas organisoitua uudelleen. Nyt elämä tuntuu järjestymättömältä kaaokselta, jota rytmittävät vaipanvaihto, vauvalle höpöttelyt ja maitotehtaana toimiminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!