Kummimietintöjä

Olemme kovasti miettineet kummiasiaa viime päivinä, kun päätimme pitää nimiäiset elokuussa. Kutsuisin haltiakummiksi sisaruksemme, mutta kun kumpikin olemme ainoita lapsia, ei tämä onnistu. Siispä piti miettiä uudestaan ja rajaukseksi tuli seuraavaa: kenen arvomaailma on lähinnä omaamme, kuka on aidosti kiinnostunut lapsesta ja tahtoo antaa aikaansa tälle sekä nyt että sitten myöhemminkin?


En halua, että lapsemme kummista tulee mikään automaatti, joka syytää rahaa synttäripäivänä, mutta joka ei ole kiinnostunut olemaan osa lapsemme elämää. Yhteinen aika lapsen kanssa ja yhdessä saadut elämykset ja kokemukset ovat sellaisia, ettei niiden arvoa voi rahassa mitata. Että lapsella on vanhempiensa lisäksi turvallisia aikuisia ympärillä, joihin luottaa missä elämäntilanteessa tai -vaiheessa tahansa, oli ikää 4 v. tai 24 v. Etenkin haluan lapsen elämässä olevan muita aikuisia miehiä kuin vain oman siippani, koska lapsen molemmat isoisät ovat suruksemme maan povessa.


Tätä kautta karsiutui muutama ystävä pois erinäisistä syistä. Itse pidän enää toiseen kummiini yhteyttä, hän on äitini nuorin sisko. "Löysimme" toisemme uudelleen viitisen vuotta sitten oltuamme samassa elämäntilanteessa. Hän on aivan huippu ja tuntuu siltä, että lapsella olisi isoäitien lisäksi myös yksi "varamummo".