Sanan varsinaisessa merkityksessä, olen leijonaäiti. Syntynyt heinäkuun lopussa.
Mutta asiaan. Olen huomannut itsessäni nousevan leijonaäidin. Kun makuuhuoneeseemme tuli pörräämään ampiainen, heitin heti peiton tyttäreni päälle ja sanoin, että pistä vaikka sitten minua (vaikka inhoan ampiaisia yli kaiken). Sama juttu viikonloppuna, kun olimme mustikkametsässä. Yhtäkkiä havaitsin kyykäärmeen luikertelevan maassa. Tällöinkin sain kauhean kohtauksen, että "väännän sinut tuhannen solmuille, jos edes ajatteletkaan luikertelevasi viittä metriä lähemmäs vauvankoppaa". Jälkikäteen nämä reaktiot laittavat vähän hymyilyttämään, mutta itse tilanteessa, koen, että tuo on ainoa tapa reagoida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!