En ole koskaan ollut maailman siistein tai järjestemällisin ihminen. Kotona on aina tavarat vähän epäjärjestyksessä. Yleensä etsin joka aamu kelloani ja kännykkääni, kun jätän ne joka ikinen ilta eri paikkaan. Eräänä päivänä etsin aurinkolasejani todella kauan, kun en ollut tottunut, että olivat kerrankin niiden omassa suojakotelossaan.
Kakkavaippapussi on keittiössä aina täynnä (juu, emme ole vielä siirtyneet kestovaippoihin, kun ne ovat tyttösellemme vielä liian isoja). Tavaroita on pitkin pöytiä ja pyykkikassi on jatkuvasti odottamassa vuoroaan.
Olkapäälläni istuu se pikkupiru, joka muistuttaa, että minun pitäisi tuoksua pullalta ja Tolulta yhtä aikaa. Kotona pitäisi olla tuoksuva ruoka (ja mielellään jotakin vehnästäkin) valmiina, kun siippa saapuu päivätyöstään perheen leipää ansaitsemasta kotiin ja kotona kaiken pitäisi olla tiptop. Mutta kun ei ole. Uskon, että vauvalle on tärkeämpää hänen kanssaan vietetty laatuaika, kuin se, kuinka kirkkaasti kylppärin kaakelit kiiltävät. Minua epäsiisteys rassaa, mutta se on toissijaista, jos pitää valita jommasta kummasta: ajanvietosta tyttären kanssa tai siivoamisesta. Toisaalta nautin kyllä siivoamisesta, kun siinä näkee kädenjälkensä niin konkreettisella tavalla. Mutta kun siihen ei oikein irtoa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!