Olen innostunut lukemaan mammablogeja. Mitä realistisempi, (itse)ironisempi ja sanan säilää taitavammin käyttävä blogisti on kyseessä, sitä innokkaammin tekstejä luen. Olen törmännyt myös niihin blogeihin, jossa kaikki on ihanaa vaaleanpunaista hattaraa, kaikki on täydellistä, vauva ihmeellinen ja lässynlässynlää. Ei siinä mitään, että hehkuttaa äitiyden onnea. Itsekin olen välillä vähällä haljeta onnesta, kun katson tuota pientä.
Mutta rajansa kaikella. Kaikilla meillä on päiviä, kun joku asia (vaikka vain vauvaan liittymätön) ottaa päähän, unet ovat jääneet liian lyhyiksi tai muuten vaan laadultaan huonoiksi tai itsellä ja/ tai vauvalla on känkkäränkkäpäivä. Tämä pitää uskaltaa sanoa myös ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!