Sen, että tyttäremme on draamaprinsessa, olen tiennyt alusta saakka. Jos ruoka ei ole sillä punaisella minuutilla suussa, kun hänellä on nälkä, saa paheksuvia katseita ja korviavihlovaa mölinää.
Nyt, kun tyttö on jo kolme ja puoli kuukautta, alkaa hänestä paljastua uusia puolia. Meidän neiti on paljastunut kannibaaliksi. Kierosilmäiseksi sellaiseksi. Mikään tarkoitukseen suunniteltu hieno designpurulelu ei kelpaa, vaan neiti nappaa sormestani kiinni, tuijottaa sitä hartaasti silmät kierossa ja sitten vetää sen määrätietoisesti suuta kohti. Ensin lussutetaan, mutta sitten purraan oikein kunnolla. Melkein sattuu. Onhan se jotenkin söpöä, kun toinen jyystää hampaattomilla ikenillään sormea, mutta minun puolestani vauvamme voisi suunnata puruvoimansa siihen tarkoitukseen suunniteltuun leluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!