Olimme joulun ja uuden vuoden väliviikolla ensimmäisellä ulkomaanmatkalla pienen kanssa. Vain Tallinnassa, mutta kuitenkin. Ehkä ei ollut paras mahdollinen aika mennä Suomenlahden yli, koska yli nelimetriset aallot pakottivat minut tekemään matkaa taas kerran makuuasennossa. Edellisenä vuonna samaan aikaan lahti teki samat ja herkästi matkapahoinvoivana vetäydyin jo hyvin nopeasti makuuasentoon, koska tällöin vatsalaukun sisältö pysyisi siellä, missä sen pitääkin. Itse asiassa tämä oli jo kolmas lahden ylitys laivan lattialla maaten. Se kolmas oli surullisenkuuluisa paluumme Prahasta. Kiitos Islannin ja tuhkapilven. Silloin selkäni oli jo via Balticaa pitkin bussilla matkatessamme lauloi hoosiaanna ja en olisi saanut istua laisinkaan.
Reissussa oli kivaa. Tallinnastahan ei juurikaan kannata enää ostaa mitään. Hinnat ovat nousseet todella paljon ja ovat jo kotimaan hintaluokkaa. Luulin, että olimme liikenteessä hyvään aleaikaan, mutta vielä mitä, kauppojen valikoimasta 5 -15% oli alennettu, kaikki muu oli normaalihintaista.
Aino on herkkä lapsi, sen olemme huomanneet jo monesti eri tilanteissa. Hän reagoi vahvasti uusiin juttuihin ja kaipaa turvallisia rutiineja. Se tuli jälleen esille jälleen reissussa. Aino jaksoi päivät hyvin, kun olimme paljon liikenteessä, mutta iltaisin pikkuinen oli kovin itkuinen. Selvästi neidille tuli reissussa liian paljon uusia asioita kerralla. Tiedämme tämän vastaisuuden varalle. Mietimme aiemmin pyörämatkan varaamista Hollantiin, mutta näillä näkymin se tehdään vasta Ainon ollessa isompi. Ihan siksi, että meistä tuntuu, ettei Aino ole vielä siihen valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!