Tervehdys sairastuvalta

Perheen molemmat naispuoleiset sairastavat. Torstaina pienelle tyttöselle nousi kuume, joka pomppasi eilen ennätyslukemiin 40,6. Päädyimme viettämään perjantai-iltaa Lastenklinikan päivystyksessä, kun lämpötila ei tuntunut lääkitykselläkään laskevan. Tyttösellä todettiin joku ärhäkkä virustauti.

Aino on ollut nyt pari päivää varsinainen sylihiiri. Häntä ei ole hetkeksikään voinut laskea lattialle, muuten on alkanut lohduton parku. Tänään on jo vähän parempi päivä. Tyttö on jopa hetken jaksanut leikkiä ja tepsutellut Visuaalisesti vaativa -blogin Kottaraiselta ostetuilla Kuomilla ympäri kämppää. Ruoka ei edelleenkään maita, mutta siitä en ole huolissani. Tyttö syö, kun ruokahalu taudin kaikottua palaa. Jotakin hyvää siitä viime kevään kolme kuukauden tautiputkesta oli. Jos ruoka ei maita, se ei stressaa, vaan rauhassa odottelen pari päivää, kunnes tyttö syö taas kunnolla.

Tytön lisäksi sairaslistalle päädyin myös minä. Perjantaina alkoi töissä tuntua hönöltä (isämies oli tuolloin Ainon hoitovuorossa kotona) ja päätin lähteä suosiolla kotiin potemaan, etten sairastuta kollegoitani. Se oli ihan viisas valinta. Olo on edelleen hönö, ei ole yskää eikä nuhaa, mutta mittari näyttää 37,5 lukemia. Tulisi nyt tauti (mikä lie onkaan) nyt kunnolla päälle, jotta saisi sen pian sairastettua ja pääsisi taas töihinkin.

Muutama postaus on työn alla, mutta kirjoitan ne valmiiksi vasta tautitilanteen helpotettua.