Viikonloppu meillä

Aika harvoin taidan enää nykyisin kirjoittaa meidän perheen arjesta. No, nytpä päätin tehdä postauksen meidän perheen viikonlopusta.

Nahkavekkari a.k.a. taapero herättää meidät viimeistään seitsemältä. Usein unet jäävät vieläkin lyhyemmiksi, kun neiti tahtoo nousta jo viiden-kuuden välillä. Herättyä istutaan potalla (yleensä tuloksetta) ja sitte lähdetään laittamaan aamupalaa. Menulistalla on puuroa (Ainolle) ja "eipää oilla ja uuttolla". Isä juo "ahvia" ja äiti "eetä". Haluaapa tyttönen maistaa myös vanhempien "uukurttia".

Aamiaisen jälkeen yleensä puemme päälle ja lähdemme tekemään viikon ruokaostokset. Pyrimme tekemään isot ruokaostokset kerran viikossa. Toki jotakin täydennystä pitää hakea viikon varrellakin, mutta pääostokset hoidetaan viikonloppuna. Kauppareissulla Aino pääsee hihkumaan megamarketin karuselliin, joka kanta-asiakaskortilla pyöräyttää kierroksen ilmaiseksi.

Kaupassakäynnin jälkeen lähdemme ulos hetkeksi purkaaksemme taaperon energioita. Sitten onkin lounaan vuoro. Usein viikonloppuisin menemme Isämiehen kanssa itsekin pötköttämään Ainon nauttiessa päiväunista. Päiväunien jälkeen syödään "iiliä" tai "uukurttia". Sitten on taas ulkoilun vuoro. Ainon kanssa on käytävä happihyppelemässä vähintään kerran päivässä, mieluummin kaksi. Muuten tuo rakas touhutaapero alkaa tuhota sisätiloissa omaisuutta.

Ulkoilun punastutettua posket onkin aika nauttia illallista. Sen jälkeen on vuorossa Avara Luonto, joka on jokalauantainen traditiomme ja jota Ainokin töllöttää hypnotisoituneena (AL on niitä harvoja tv-ohjelmia, joita meillä katsotaan Ainon hereillä ollessa ja jos siellä tapahtuu jotakin sellaista, joka ei sovi pienen silmille, tv lähtee kiinni). Avaran Luonnon jälkeen Aino syö iltapalan, puetaan yövaatteet ja lapsi lähtee unille. Ainon mentyä nukkumaan vanhemmat nauttivat lauantai-illan laatubrittidekkarista. Myöhään ei jaksa valvoa, kun tietää, että herätys on aikaisin, joten mekin kaivaudumme usein peiton alle jo yhdeksän-kymmenen välillä.

Sunnuntaisin käymme silloin tällöin (lue: aivan liian harvoin) uimassa runsaan kilometrin reippailun takana olevassa lähiuimahallissa. Siellä on mukavan pieni lastenallas, johon aurinkoisina päivinä paistaa suoraan aurinko sisään. Muutoin siivoamme, valmistelemme alkuviikon ruokia, pyykkäämme ja valmistaudumme niin henkisesti kuin fyysisestikin uuteen, alkavavaan viikkoon.