Ehdin jo yksi päivä olla vähän huolissaan, kun Myttynen oli ollut puolisen vuorokautta aika hissukseen vatsassa. Siitä lähtien äitiä on muksittu urakalla, ihan niin, että vatsa ja/ tai sen päällä oleva läppäri heilahtaa. Iskut tuntuvat vielä hellyyttäviltä, kun niitä iskee kilon painoinen lapsi, mutta kieltämättä jännityksellä odotan, millaisiksi muksaukset mahtavatkaan muodostua, kun masutyyppi saa vähän lisää kokoa ja voimaa... Isosysterillään kun oli tapana hakata pikkuruisilla nyrkeillään mamman virtsarakkoa. Voin sanoa, ettei se ole kovin kivaa.
Myttysellä on jo selvä rytmi. Tiettyinä aikoina, lähes kellontarkasti, hän aloittaa jumppatuokionsa. Taitaapa heitellä kärrynpyöriä, kun välillä masussa möyryää niin vallan vimmatusti. Ihan vaan mammansa kiusaksi, äiti kun ei ole koskaan osannut kärrynpyöriä tehdä. :-) Kaikista ikävintä on se, kun aamuyöstä käyn pissalla ja sen jälkeisestä mahan möyrinnästä ei meinaa millään tulla loppua. Olisihan se aamuyöstä ihan kiva nukkuakin... Ei vaan. Yritän nauttia näistä tuntemuksista, tällä asialla kun ollaan viimeistä kertaa. Vaikka muutama työkaveri varoitteli, "odotahan vaan, kun odotat kolmatta kertaa". Juu, ei kiitos meille. Raskausaika on niin rankka mun kropalle, että olisin hullu, jos lähtisin tähän enää kolmatta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!