Vauva viiskuinen

Toissapäivänä pikku-Oiva saavutti viiden kuukauden rajapyykin. Jo! Vasta? Ainahan hän on on tainnut meillä asua, mutta samalla ehtinytkin jo kasvaa kovasti. En todellakaan haikaile ensimmäisten vauvakuukausien perään, ja pikemminkin odotan vauvan vahvistumista ja tulossa olevia aikoja liikkumisineen ja sisaruskaksikon tulevia yhteisiä leikkejä (ja riitoja). Jo nyt veli ja sisko ovat parasta, mitä pienet tietävät ja pienempi seuraa silmät suurina kun isosisko, se suurin idoli tohottaa ja temppuilee. Onneksi huvit ovat vielä halvat. Ainon ei tarvitse kuin hyppiä Oivan edessä tasajalkaa tai syödä iltapalaa, niin pienempi hekottaa ja kiljuu riemusta.

Meillä nukutaan edelleen hyvin. Kerran yössä pitää Oivan saada apetta masun täytteeksi. Keskimäärin päiväsaikaan syödään kahden-kolmen tunnin välein. Menu kattaa nyt kolme ruokalajia, aikaisen lounaan, välipalan ja iltapuuron. Etenkin riisi-iltapuuro on osoittautunut varsinaiseksi hitiksi. Muut kiinteät uppoavat kohtalaisesti kuukauden harjoittelun jälkeen ja suu aukeaa kiltisti lusikallisen lähestyessä. Päiväunia Oiva nukkuu keskimäärin neljät puolen tunnin pätkät parin tunnin välein. Yhdet pidemmät tirsat (jopa kaksi tuntia) hän saattaa viihtyä unten mailla, jos vaunut liikkuvat. Mutta kuudes lonkan bursiitti kahden vuoden sisällä estää toistaiseksi pidemmät lenkit. Lonkka mokoma ärtyy heti, kun yritän edes viittä kilometriä kävellä. Pääkoppa on itsellä aika kovilla, kun ehdin jo tottua noihin päivittäisiin reippailuihin.

Vaikka alaleuassa pullottavat legot häiritsevätkin aika lailla päiväsaikaan, ne eivät ole onneksi vaikuttaneet yöuniin. Ikenet ovat olleet turvoksissa jo kuukauden, saa nähdä, milloin ekat purukaluston jäsenet liittyvät varsinaiseen vahvuuteen. Kuolaa valuu valtoimenaan ja jouduin jo hakemaan kaupasta kuolalappuja, kun muutoin saisin olla vaihtamassa bodya joka toinen tunti. Kaikkea ja kaikkia purraan. 

Varreltaan viisikuinen on varsin pitkä tapaus, mutta neuvolatädin mukaan hoikka. No, Oivalta löytyy isommat tissit kuin siskoltaan, vyötäisiltä kevyt makkara ja onpa reisissäkin vahvuuden lisäksi makkaraa. No, uudet mitat ovat hippasen vaille 71 senttiä ja 8 kiloa. Varsin hyvät siis. Neuvolatätimme mielestä kasvu on tasaista. 

Neuvolakortissa komeilee "ihana hymypoika". Vielä ei onneksi vierasteta, ja hampaaton hymy suu ammollaan avoinna heltiää jokaiselle, joka hänen ääreensä kumartuu. Hän on myös hyvin tarkkaavainen. Tänään suurin hitti neuvolakeikalla oli siivouskone, jonka perään piti kaula pitkänä kuikuilla ja huhuilla. 

Nuori miehemme osaa ja taitaa, kasvaa ja kehittyy:

• Soseita ja puuroja maisteltu kuukausi vaihtelevalla menestyksellä. Riisipuuro on lemppari. Jos erehdyn syömään välipalaksi vaikkapa appelsiini, alkaa vaativa märinä "hei, mä jäin ilman". Maissinaksu oli aika kiinnostava kokemus, joskin se mokoma putosi liian helposti pienistä näpeistä.
• Päristäminen on hauskaa, erityisesti syödessä.
• Vaatteet ovat kokoa 74, bodyissa pitäisi siirtyä jo kokoon 80.
• Kestovaipoissa on siirrytty pääosin M-koon vaippoihin, eikä vaippaa tarvitse enää yön aikana vaihtaa.
• Ääntely on vieläkin värikkäämpää ja kovempaa kuin aiemmin. Kujerrus, huutaminen, kiljuminen ja mölyäminen kuuluu Oivan jokaiseen päivään. Ei ole kerta eikä kaksi, kun hän on säikäyttänyt toisen lapsen tai vauvan innostuneella mölinällään. Matala ääni hänellä on ja koko ajan asiaa. Mielenkiinnolla odotan, kun sanoja alkaa pulputa pikku suusta.
• Kädet huitovat koko ajan kuin poju olisi lentoon lähdössä. Vauvauinnissa uintikaverit saavat altaassakin suihkun, jos eksyvät pojan lähelle.
• Sylissä pitäisi pungertaa koko ajan istumaan, ilman tukea. Samoin seisomaan. 
• Hitti ovat muskarin köröttelylaulut, joiden aikana kiljutaan riemastuksesta ja hekotetaan vuorotellen.
• Oiva kääntyy masulleen molempien kylkien kautta, lentää lentokoneella, nostaa yläkroppaa lattialta käsiä suoraksi punkemalla ja lankuttaa peppua jopa 15 cm maasta. Tällä tavalla möngertämällä hän pääsee etenemään jopa lähemmäs metriä, mutta vielä ei osata hommaa avittaa käsillä. Navan ympäri pyöriminen on myös hitti, eikä koskaan tiedä, mistä vauvan löytää, jos hänet jättää lattialle hetkeksi itsekseen. Kiukku iskee usein, kun eteneminen ei ole niin vauhdikasta, kuin Oiva tahtoisi. Keneen lie tullut? ;-)

Varsin hurmaava tuo meidän viiskuukautisemme. Hymypoika, totta tosiaan. Päivä päivältä olen onnellisempi näistä kahdesta pienestä, jotka perheeseemme ovat siunaantuneet.

Hopotuksessa Erisan

Pääsin Hopottajat -suosittelupalvelun kautta testaamaan Erisanin uutta silmänympärysvoidetta ja kosteuttavaa kuorintaa.

Erisan silmänympärysvoide

Näin voidetta kuvaillaan: "A- ja C-vitamiineja sisältävä, uudistava silmänympärysvoide edistää herkän ja ohuen silmänympärysihon uusiutumista ja ennaltaehkäisee juonteiden syntymistä. Sisältää lisäksi E-vitamiinia sekä hyaluronihappoa, jotka vahvistavat ihon omaa kosteustasapainoa ja joustavuutta. Allantoiini rauhoittaa herkkää silmänympärysihoa."

Kokemukset viikon käytön jälkeen: silmänympysvoide:

• iho tuntuu pehmeältä, mutta ei kosteuta syviä panda-alusiani tarpeeksi hyvin
• imeytyy nopeasti

Erisan kosteuttava kuorintavoide

Näin kuorintavoidetta kuvaillaan: "Hellävaraisesti kuorivat mikrorakeet poistavat kasvoilta kuollutta ihosolukkoa sekä epäpuhtauksia. Tuote sisältää panthenolia sekä glyseriiniä, jotka rauhoittavat ja kosteuttavat ihoa. Tuloksena on kirkas, puhdas ja kaunis iho. Sopii kaikille ihotyypeille, myös kuivalle ja herkälle iholle. Ei sisällä hajusteita, väriaineita eikä parabeeneja."

Kokemukset muutaman käyttökerran jälkeen:

• kuorintavoide jättää ihon pehmeäksi
• kuorinta tuntuu hellältä, mutta silti tehokkaalta  

Erisan-uutuustuotteet ovat hajusteettomia, väriaineettomia eivätkä sisällä parabeeneja, josta iso plussa. Useat kasvojenhoitotuotteet ovat todella vahvasti hajustettuja, josta en pidä yhtään.

Yhteenveto:
Molemmat Erisan-uutuudet ovat miellyttävän tuntuisia tuotteita, joista kuorintavoide voisi jäädä jopa vakituiseen käyttöön. Silmänympärysvoide ei kosteuta minun tarpeisiini riittävästi. Mutta. Jokin pakkauksissa tökkii. Niiden ulkoasussa tarkemmin ottaen. Ne ovat jotenkin halvan ja arkisen oloisia, ja itse kaipaisin kauneudenhoitoonkin jotakin kaunista. Jos puhutaan vihreästä ja valkoisesta, on se mielestäni hyvä yhdistelmä ihonhoitotuotteisiin, mutta esim. Madara yhdistää merkkinä nämä kauniimmin ja tyylikkäämmin, vai mitä olette mieltä esim. Pihlaja-voiteesta (josta on tullut suuri suosikkini):

Tutustu uusiin tuotteisiin Hopottajien sivuilla: http://www.hopottajat.fi/erisan/

Kuvien lähde: Valmistajien kotisivut.

Uusi aikakausi on alkanut

Minun piti pari viikkoa sitten nimetä tämä postaus "Pottailu on perseestä". Siinä aion vuodattaa tuntemuksiani turhautumistani siitä, ettei pottailu onnistu edelleenkään. Huolimatta ihanista harkkahousuista, pikkuhousuista, erilaisista potista, pöntönpienentäjistä, pottailukirjasta, uhkailusta, maanittelusta ja kiristämisestä.

Aino päätti taas yllättää. Hänpä alkoi itse, oma-aloitteisesti käymään potalla. Vaippa on kuiva jopa neljä tuntia putkeen. Olen jotenkin vieläkin tästä äimänkäkenä, ja mietin, uskallanko vielä tuulettaa. USKALLAN! Perhana, tämä on huippua juuri nyt! Taaperon, jonka kanssa saa tapella lähes joka asiasta, edes YKSI asia toimii. Jesjesjes! Toimikoon viikon, kaksi päivää, puoli vuotta, mutta nyt iloitsen isosti tästä suuresta askeleesta. Toki lasta pitää edelleen muistuttaa potalla käymisestä, mutta jopa kesken mielipuuhansa, vauvauinnin, hän lähtee altaasta potalle. Se kertoo innostuneisuuden asteesta jotakin.

Ja on pottaan saatu metsästettyä pissan lisäksi myös sitä kiinteämpää tuotosta, jonka pesua kestoista olen vihannut jo pidemmän aikaa. Sitä tavaraa kun on p-a-l-j-o-n ja kun se haisee lähes samalle, kuin oma  pöntön tuotteeni, ei yökkäily ole kaukana.

Miten tyttö saa kiitosta tästä opitusta taidosta? Pissasta saa tarran ja kakasta saa valitsemansa herkun, keksin tai pikkurasiallisen rusinoita. Hän on ne totisesti ansainnut.

Vauva harrastaa vol2

Minä olen edelleen sitä mieltä, että vauvan ei tarvitse paljoa harrastaa. Parasta on kiireetön läsnäolo kotona lähimpien seurassa. Silti mammalle tekee hyvää, ettei vauvan kanssa kokonaan hautaudu vain kotiin. Nythän liikkumattoman vauvan kanssa on helppoa käydä esim. kahvilassa, mutta sitten, kun Oiva alkaa haluta liikkeelle, homma muuttuu vähän haastavammaksi ja silloin onkin helpointa tavata jonkun toisen mamman kotona.

Oiva harrastaa kahta asiaa, kuten siskonsakin. Käymme Kansallisen Lastenliiton muskarissa lähi-leikkipuistossa kerran viikossa. Onneksemme muskarin vetäjä on vaihtunut sitten Ainon muskariaikojen leipääntyneestä tädistä innostuneeseen ja iloiseen laulattajaan. Muskarissa on kivaa sekä äidin että Oivan mielestä. Oiva tykkää lauluista ja loruista, nauraa hekottaapa hän siellä ääneenkin. Ja oi, marakassihan on ihan superihana, etenkin suuhun tungettuna.

Maanantai on meillä varsinainen harrastuspäivä. Aamupäivällä käydään laulamassa ja loruttelemassa, illalla mennään koko perhe sisarusuintiin, joka on superkivaa. Lämpimästä altaasta nauttivat lapset ovat ilo silmille. Ainon uhman kanssa on taas vähän haasteita uinnissa(kin), mutta tämän kevään yritämme joka viikko päästä polskimaan.

Sisarusuinti loppuu nuoremman ollessa vuoden ikäinen eli käytännössä kesäkuulle meidän osalta. Sen jälkeen aiomme käydä kaksi kertaa kuussa uimahallissa. Lähiuimahallimme lasten altaassa on sen verran viileä vesi, ettei Aino, saati sitten Oiva siellä kauaa viihdy. Pitääkin suunnata johonkin muualle, jossa on vähän lämpimämpää vettä.

Tuossa on meidän perheen harrastukset. Ensi syksylle etsin Ainolle temppujumppaa tms. vastaavaa liikunnallista harrastusta. Vaatimuksena on, että lapsi saisi reuhuta itsensä ohjatusti yhtenä iltana viikossa väsyksiin. Oivallekin voisi miettiä jotakin.

Tykkäisin käydä seurakunnan perhekerhossa tapaamassa mammoja, jotka tulivat tutuiksi jo Ainon ajoilta ja ovat meidän tavoin toisella kierroksella (lasten suhteen). Mutta kun perhekerhossa käy pääsääntöisesti taaperoikäiset 2-4 -vuotiaat lapset äiteineen, on melu sen mukaista. Oivaa selkeästi häiritsee liika melu ja melske. Nyt on vain pakko ajatella lastakin. Todennäköisesti käyn siellä silloin tällöin, mutta en joka viikko. En viitsi voin pientä vielä säännöllisesti rassata liian rasittavilla asioilla.

Projekti Mamma (työ)kuntoon

Aikomukseni on palata töihin ensi syksynä. Raskauskilot on nyt karistettu, mutta en ole lähelläkään sitä hyvänolon painoa, jossa haluan olla taas töiden alkaessa. Masussa on vielä ylimääräistä nahkaa, joka palautunee vain ajan kanssa.

Olen nyt alkuvuonna keskittynyt itseni hoitamiseen. Minulla on kroonisena ystävänä monia vaivoja ja nyt olen todella keskittynyt siihen, mitä kroppani kaipaa ja tarvitsee. Tämä on tarkoittanut suunnanmuutosta tietyissä asioissa.

Olen alkanut joka päivä syödä vitamiineja ja hivenaineita, joiden tiedän helpottavan oireitani. Joka aamu lautasella on aamiaisleipien lisäksi kasa erivärisiä pillereitä, jotka Aino ystävällisesti muistuttaa syömään "reippaasti". Paitsi että vitamiinit ovat palanneet ruokavalioon, olen tehnyt muitakin muutoksia.

Viljat ovat aina olleet heikko kohtani. Rrrrakastan tuoretta leipää. Auta armias, jos menen syömään suurta rakkauttani, vielä lämpimänä höyryävää hapanleipää, vatsa valittaa vähintään vuorokauden sen jälkeen. Suoranaiset krampit, mielikuvituksellisista äänistä nyt puhumattakaan, eivät ole ilo kenellekään. Osteopaatti ehdotti, että olisin kuukauden kokonaan viljattomalla ruokavaliolla, mutta ihan niin radikaaliin suunnanmuutokseen en ole vielä aivan valmis. Sen sijaan olen vähentänyt viljatuotteita niin, että syön niitä vain aamiaisella. Muutoin koko päivän aikana en syö viljatuotteita lainkaan. Turvotus ja vatsakivut ovat selvästi vähentyneet. Tilalle olen tuonut lisää hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia sekä proteiineja. Pyrin syömään vähintään kolmea eri väriä em. rehuista päivän aikana. Se ei ole vaikeaa, kun satun rakastamaan esim. appelsiineja ja paprikaa. Olen myös lisännyt proteiinin saantiani, koska a) rahka-raejuustomössö on hyvää ja b) se pitää nälkää tehokkaasti.

Olen myös luopunut Pepsi Maxista. Aiemmin join sitä kahvin tilalla päivittäin vähintään lasillisen. Vuosikausia tämä oli paha tapani. Nyt ajattelin, että jatkossa saan Pepsi Maxia vain erikoistilanteissa, muutoin on aika miettiä sekä vatsaa että hampaita. Olen hakenut virkistystä myös kahvista, mutta sekään ei oikein sovi herkälle suolistolleni. Siispä juon usein kofeiinipitoista Maté-hauduketta.

Kolmas muutos liittyy liikuntaan. Oiva nukkuu sisällä vain puolen tunnin pikatirsoja ja on sisällä nukuttuina päivinä kärttyinen kuin persiiseen ammuttu karhu. Kaikki voittavat, kun vähän väsy mamma käy päivittäin vähintään tunnin reippaalla vaunulenkillä. Tekee muuten gutaa vetää vaunujen kanssa reipasta kävelyvauhtia (5,5km/h) ja tuntea, kuinka pieni hiki pukkaa pintaan (jopa -17 asteen pakkasella). Viime viikolla saldoksi tuli 48km. Ei paha. Jotta liikunta ei kävisi liian yksitoikkoiseksi, olen alkanut myös jumpata käsipainojen kanssa ja Oivaa painona käyttäen lihaskuntojumppaa kotona. Tuntuu kivalta, kun kropassa särkee lihakset liikunnasta, eikä esim. fibromyalgian takia.

Nyt, kun takana on viisi viikkoa uutta elämää, huomaan jo muutoksia. Vaatteet eivät enää purista, kuten tekivät joulun mässäilyjen jälkeen. Vettä on "pakko" juoda päivässä vähintään kaksi-kolme litraa. Liikunta piristää, oli takana kuinka repaleinen yö tahansa. Kilojakin on pudonnut 3,5 eli hyvällä mallilla ollaan. Ehkä tuntuu radikaalilta muuttaa noin moni asia kerralla, mutta mä olen tyyppiä, että mieluummin rysäytetään kerralla kunnon muutos eikä vähitellen. Ja kun jääräpää olen, nämä muutokset myös pysyvät. Tahdon voida hyvin. Se vaatii vaivannäköä, mutta mieluusti olen sopusoinnissa itseni kanssa sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Herkkusoppaa talvipäiviin

Olen todella huono käyttämään papuja ja linssejä ruuanlaitossa. En jotenkin ole jaksanut paneutua minulle uusiin raaka-aineisiin, vaikka erittäin mielelläni niitä syönkin. Sain tässä eräänä päivänä kaverini luona niin maukasta soppaa, että oli pakko pyytää sen resepti. Tässäpä teillekin talvipäivään erinomaisesti sopiva soppa, olkaa hyvät:

Välimerellinen papukeitto (5 annosta)
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 vartta lehtiselleriä
1 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
2 prk (à 400 g) tomaattimurskaa
3–4 dl vettä
1 vähäsuolainen kasvisliemikuutio (esim. Vogel)
1 tl sokeria
ripaus vastarouhittua mustapippuria
1 tl kuivattua oreganoa
1 prk (400 g) säilöttyjä valkoisia papuja
1 prk (400 g) säilöttyjä kidneypapuja
100 g tuoretta pinaattia (tai 1/2 dl pakastepinaattia)
2–3 rkl sitruunamehua

Yrtti-mantelirouhe
1/2 dl kokonaisia kuorittuja manteleita
1/2 ruukku basilikaa
2 rkl silputtua (lehti)persiljaa
ripaus suolaa

1. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Huuhtele lehtiselleri ja leikkaa se vinottain kapeiksi suikaleiksi.
2. Kuumenna öljy tilavassa kattilassa. Kuullota sipuli- ja sellerisilppu läpikuultavaksi, muutaman minuutin ajan.
3. Lisää tomaattimurska, vesi, liemikuutio, sokeri, mustapippuri ja oregano. Valuta pavut siivilässä ja huuhtele ne tarvittaessa kylmällä vedellä. Lisää pavut kattilaan. Keitä keskilämmöllä ja kannen alla 20 minuuttia.
4. Huuhtele tuorepinaatti ja valuta se. Poista kovat varret ja suikaloi lehdet karkeaksi. Jos käytät pakastepinaattia, voit lisätä sen jäisinä kuutioina suoraan keittoon. Lisää pinaatti ja mausta lopuksi sitruunanmehulla. Tarkista maku.
5. Valmista yrtti-mantelirouhe. Paahda mantelit kuivassa pannussa. Rouhi mantelit ja revityt basilikanlehdet tehosilppurissa tai terävällä veitsellä. Lisää seokseen ripaus suolaa. Annostele keitto lautasille ja ripottele päälle manteli-basilikarouhetta.

Lähde: http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/reseptit/valimerellinen_papukeitto

Vauvatreffeillä

Olen saanut nauttia usein vauvatreffeistä viime aikoina. Olen päässyt lounaalle erääseen lempipaikkaani Weeruskaan, kauniisti sisustettuun kotiin Espooseen ja kahvikupposen ääreen kahvilaan. Aina seurana on ollut yksi tai useampi kuopuksen ikätoveri. Halleluja nettifoorumi, jonka kautta nämä äidit ja vauvat ovat tulleet tutuiksi. Omassa Naamakirja-ryhmässämme jaetaan niin iloja kuin surujakin, ketään lyttäämättä tai väheksymättä. Joka aamu avaan kännykällä Naamakirjan vain kuullakseni näiden tärkeiksi tulleiden perheiden kuulumiset jo ennen kuin nousen sängystä. (Tämä kertonee myös nettiaddiktiuteni asteesta jotakin.)

Eräälle olen päässyt kertomaan lisää kestovaippojen ihmeellisestä maailmasta ja myytyä muutamia meille pieneksi jääneitä eteenpäin. Toista olen tsempannut rankan vauva-arjen keskellä. Kolmannen kanssa on yhtä outo ja hurtti huumorintaju.

Yhtä kaikki, on todella mahtavaa, että vähintään kerran viikossa pääsee rauhassa jutustelemaan samanikäisten vauvojen äitien kanssa, ihmettelemään yhdessä kulloinkin päällä olevaa vaihetta ja miettimään tulevia vaiheita. On mietitty, miten vauvan saisi syömään kiinteitä. Miten vauvan saisi öisin nukkumaan pidempiä jaksoja ja miten itse saisi parhaiten unen päästä kiinni yösyöttöjen jälkeen. Missä kahvilassa on vauvaystävällisimmät tilat ja vaipanvaihtopisteet. Mistä kirppikseltä on tehty hyviä löytöjä.

En aina muista kiittää, mutta kiitän teitä vertaistuesta. Vaikka vauvat ovat erilaisia ja kakkosen äitinä on erilaista kuin esikoisvauvan äitinä, olen iloinen, jos voin olla antamassa ja saamassa tukea vauvavuoden kiemuroihin.