Projekti Mamma (työ)kuntoon

Aikomukseni on palata töihin ensi syksynä. Raskauskilot on nyt karistettu, mutta en ole lähelläkään sitä hyvänolon painoa, jossa haluan olla taas töiden alkaessa. Masussa on vielä ylimääräistä nahkaa, joka palautunee vain ajan kanssa.

Olen nyt alkuvuonna keskittynyt itseni hoitamiseen. Minulla on kroonisena ystävänä monia vaivoja ja nyt olen todella keskittynyt siihen, mitä kroppani kaipaa ja tarvitsee. Tämä on tarkoittanut suunnanmuutosta tietyissä asioissa.

Olen alkanut joka päivä syödä vitamiineja ja hivenaineita, joiden tiedän helpottavan oireitani. Joka aamu lautasella on aamiaisleipien lisäksi kasa erivärisiä pillereitä, jotka Aino ystävällisesti muistuttaa syömään "reippaasti". Paitsi että vitamiinit ovat palanneet ruokavalioon, olen tehnyt muitakin muutoksia.

Viljat ovat aina olleet heikko kohtani. Rrrrakastan tuoretta leipää. Auta armias, jos menen syömään suurta rakkauttani, vielä lämpimänä höyryävää hapanleipää, vatsa valittaa vähintään vuorokauden sen jälkeen. Suoranaiset krampit, mielikuvituksellisista äänistä nyt puhumattakaan, eivät ole ilo kenellekään. Osteopaatti ehdotti, että olisin kuukauden kokonaan viljattomalla ruokavaliolla, mutta ihan niin radikaaliin suunnanmuutokseen en ole vielä aivan valmis. Sen sijaan olen vähentänyt viljatuotteita niin, että syön niitä vain aamiaisella. Muutoin koko päivän aikana en syö viljatuotteita lainkaan. Turvotus ja vatsakivut ovat selvästi vähentyneet. Tilalle olen tuonut lisää hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia sekä proteiineja. Pyrin syömään vähintään kolmea eri väriä em. rehuista päivän aikana. Se ei ole vaikeaa, kun satun rakastamaan esim. appelsiineja ja paprikaa. Olen myös lisännyt proteiinin saantiani, koska a) rahka-raejuustomössö on hyvää ja b) se pitää nälkää tehokkaasti.

Olen myös luopunut Pepsi Maxista. Aiemmin join sitä kahvin tilalla päivittäin vähintään lasillisen. Vuosikausia tämä oli paha tapani. Nyt ajattelin, että jatkossa saan Pepsi Maxia vain erikoistilanteissa, muutoin on aika miettiä sekä vatsaa että hampaita. Olen hakenut virkistystä myös kahvista, mutta sekään ei oikein sovi herkälle suolistolleni. Siispä juon usein kofeiinipitoista Maté-hauduketta.

Kolmas muutos liittyy liikuntaan. Oiva nukkuu sisällä vain puolen tunnin pikatirsoja ja on sisällä nukuttuina päivinä kärttyinen kuin persiiseen ammuttu karhu. Kaikki voittavat, kun vähän väsy mamma käy päivittäin vähintään tunnin reippaalla vaunulenkillä. Tekee muuten gutaa vetää vaunujen kanssa reipasta kävelyvauhtia (5,5km/h) ja tuntea, kuinka pieni hiki pukkaa pintaan (jopa -17 asteen pakkasella). Viime viikolla saldoksi tuli 48km. Ei paha. Jotta liikunta ei kävisi liian yksitoikkoiseksi, olen alkanut myös jumpata käsipainojen kanssa ja Oivaa painona käyttäen lihaskuntojumppaa kotona. Tuntuu kivalta, kun kropassa särkee lihakset liikunnasta, eikä esim. fibromyalgian takia.

Nyt, kun takana on viisi viikkoa uutta elämää, huomaan jo muutoksia. Vaatteet eivät enää purista, kuten tekivät joulun mässäilyjen jälkeen. Vettä on "pakko" juoda päivässä vähintään kaksi-kolme litraa. Liikunta piristää, oli takana kuinka repaleinen yö tahansa. Kilojakin on pudonnut 3,5 eli hyvällä mallilla ollaan. Ehkä tuntuu radikaalilta muuttaa noin moni asia kerralla, mutta mä olen tyyppiä, että mieluummin rysäytetään kerralla kunnon muutos eikä vähitellen. Ja kun jääräpää olen, nämä muutokset myös pysyvät. Tahdon voida hyvin. Se vaatii vaivannäköä, mutta mieluusti olen sopusoinnissa itseni kanssa sekä fyysisesti että psyykkisesti.