Aino päätti taas yllättää. Hänpä alkoi itse, oma-aloitteisesti käymään potalla. Vaippa on kuiva jopa neljä tuntia putkeen. Olen jotenkin vieläkin tästä äimänkäkenä, ja mietin, uskallanko vielä tuulettaa. USKALLAN! Perhana, tämä on huippua juuri nyt! Taaperon, jonka kanssa saa tapella lähes joka asiasta, edes YKSI asia toimii. Jesjesjes! Toimikoon viikon, kaksi päivää, puoli vuotta, mutta nyt iloitsen isosti tästä suuresta askeleesta. Toki lasta pitää edelleen muistuttaa potalla käymisestä, mutta jopa kesken mielipuuhansa, vauvauinnin, hän lähtee altaasta potalle. Se kertoo innostuneisuuden asteesta jotakin.
Ja on pottaan saatu metsästettyä pissan lisäksi myös sitä kiinteämpää tuotosta, jonka pesua kestoista olen vihannut jo pidemmän aikaa. Sitä tavaraa kun on p-a-l-j-o-n ja kun se haisee lähes samalle, kuin oma pöntön tuotteeni, ei yökkäily ole kaukana.
Miten tyttö saa kiitosta tästä opitusta taidosta? Pissasta saa tarran ja kakasta saa valitsemansa herkun, keksin tai pikkurasiallisen rusinoita. Hän on ne totisesti ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!