tiistai 24. heinäkuuta 2012

Sukupuolineutraaleja aatoksia

Minulla ei ollut tarkoitusta kirjoittaa tästä aiheesta, mutta kai se on pakko. Syystä että olen alkanut miettiä asiaa tarkemmin. Kahtena päivänä tytöstämme on kutsuttu hiekkalaatikolla pojaksi ja tänään vieressä leikkinyt poika kutsui isämiestä ihmiseksi miehen sijaan.

Ymmärrän, että sukupuolineutraalius on nyt pop. Että jotkut kasvattavat lapsensa yksilöiksi sukupuolen korostamisen sijaan. Että heille lapsi ei ole tyttö tai poika. Sallittakoon se heille. Minä kasvatan tyttäremme tytöksi. Mutta sellaiseksi tytöksi, kuten minutkin on kasvatettu eli tyttö voi tehdä kaikkea mitä poikakin. Että ei ole tyttöjen TAI poikien leikkejä, vaatteita tai asioita.

En välitä riemunkirjavista kuoseista. En retrosta, en seiskytluvun oksennusväreistä, en hellokittyistä. En lapsen, enkä itseni päällä. Minä puen lapselleni pitkälti värikkäitä vaatteita. Kaapista ei löydy pitsiunelmia eikä paljoa pinkkiäkään, saati sitten epäkäytännöllistä valkoista (jossa näkyy heti kaikki lika). Pidän selkeistä, raikkaista väreistä. Hiekkalaatikolle puen hänelle monesti päälle farkut, koska ne vain sattuvat olemaan aika kätevät, kun niihin ei pahemmin hiekka tartu. Jalassa hänellä on mustat Kangaroosin tennarit ja nyt pojaksi kutsuttaessa vaaleansininen paita. Käytännöllisyys on pop, kun etenemistapana on neliveto. En jaksaisi olla koko ajan kieltämässä, "älä konttaa, älä tee sitä, älä tee tätä, etteivät vaatteet mene likaisiksi".

Vaaleanpunaista en ole suosinut siksikään, koska odotan (kauhunsekaisin tuntein) sitä päivää, kun voimakastahtoinen lapsemme alkaa vaatia, että kaikki vaatekaapista löytyvät vaatteet tunnustavat hennon pinkkiä sävyä. Toivon, että säästymme sentään Hello Kitty -innostukselta (tai mikä ikinä mahtaakaan olla silloin hip).

En myöskään ymmärrä, miksi pojat pitäisi verhota jo pienestä lähtien robotteihin ja monstereihin? Monet vuoden vanhoille pojille tarkoitetut vaatteet ovat kovin tummasävyisiä ja synkkiä. Jos meillä kasvaisi poika, olisin ongelman edessä, koska en haluaisi pukea lasta noin rumiin vaatteisiin.

Miten te puette lapsianne?


10 kommenttia:

  1. Hyvää tekstiä ja paljolti samaa mitä itse ajattelen aiheesta. Ehdottimasti haluan kasvattaa tyttömme tytöksi, mutta sellaiseksi, joka tajuaa sen, ettei sukupuoli rajoita mitään valintoja tai tekoja.

    Mäkin lähden siitä että vaatteet on lapselle mukavia. Vähän teki tiukkaa pukea mummun luokse kylään 68 kokoiset farkut neidille, mutta onpahan nyt kertaalleen pidetty kun sellaset saatiin. Kyllä se puuvilla ja pehmeys on avain sana vaatteissa, varsinkin nyt kun liikkeelle lähtötreenaus on valtavaa. Itse pidän väreistä lapsen vaatteissa ja kuvioistakin jossain määrin. Saa tosiaan nähdä millaista vaatetta sitten aikanaan vaatii itselleen päälle.

    Olen itsekin kuullut kerran tyttöä pojaksi kommentoitavan. Ja sillä hetkellä kyllä vähän sieppasi, että eikö muka meidän tyttö näytä tarpeeksi tytöltä ilman vaaleanpunaista? (jota kieltäydyn pukemasta yltiömäärin tytölle, joitakin vaal.pun vaatteita kaapista löytyy)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi LauraR. Mua ei (vielä tässä vaiheessa) haittaa, että Ainoa luullaan pojaksi. Lähinnä vain sieppaa se, että pitäisikö oikeasti tyttö pukea vain tyttöväreihin?

      Poista
  2. Hih, jos mä saisin joka kerta isoja ajatuksia kun meidän poikaa luullaan tytöksi, niin olisin kyllä varsin ajattelevainen ihminen ;)

    Osittain tuo tytöttely on varmaan oma vikani, koska en pidä "poikamaisista" vaatteista, en halua vaatteilla korostaa sukupuolta eikä raaskita leikata lapsen pitkiä hiuksia. Onpa tuota luultu tytöksi kokomustassa asussa ja sinisessä haalarissakin, että lienee vaan liian söpö poikalapseksi.. Huvittavinta on ihmisten (yleensä tuntemattomat vanhemmat leikkipuistossa, jotka puhuvat omille lapsilleen tyylillä "anna kun tyttö laskee ensin liukumäestä") reaktio, jos viitsin korjata että tämä on kyllä poika. Aina tulee isot anteeksipyytelyt ja jotain selittelyjä juurikin hiuksista, vaatteista tai "siroudesta" - kai oletetaan että haluan poikani näyttävän pojalta. Yleensä lähinnä ihmettelen MISTÄ se tyttöys sillä kertaa näkyy, itse sanon "epäselviä" lapsia ihan vaan lapsiksi, enkä päättele ulkonäön perusteella sen kummempia. Mä en kai ole ihan ymmärtänyt miksi pitäisi loukkaantua jos 2-vuotiaan sukupuoliveikkaus menee pieleen..

    Mulla ei ole aavistustakaan, miten poikaa kasvatetaan pojaksi tai tyttöä tytöksi. Ajattelin kasvattaa lasta aikuiseksi, eiköhän se sukupuoli siinä sivussa tule ilmi ihan luonnollisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onia, kiitos kommentistasi.

      Teidän Intonne on todella kaunis lapsi sanan varsinaisessa merkityksessä.

      Minua ei haittaa, että lasta luullaan eri sukupuoliseksi, vaan se laittoi mietityttämään, miten "värikooditettuja" lasten oletetaan jo tässä iässä olevan.

      Poista
    2. Mun tyttöä luullaan usein pojaksi. Mua se ei haittaa yhtään ja mua kans huvittaa se anteeksipyytelyn ja selittelyn määrä.

      Mä olen tosi tarkka vaatteista, niiden pitää kersan päällä mun silmissä sointua yhteen ja näyttää hyvältä. En halua vaatteisiin mitään tekstejä ja bodyjen ainoa sallittu väritys on raita, mitään kuvioita en sulata, body on musta alusvaate, sen päälle voi sitten laittaa niitä kuvioita. Mekkoja löytyy tsiljoona, mutta niin löytyy kyllä farkkujakin. Valkoista on myös aika paljon, pyykkifriikkinä saan niistä tahran kuin tahran katoamaan. Samasta syystä raaskin laittaa hiekkikselle oikeestaan ihan mitä vaan.

      Olen huomannut itseni kutsuvan muita lapsia isommiksi lapsiksi tai vauvoiksi kersan koosta riippuen. Tämä ei siis ole tietoinen valinta, just eilen mietin puistossa, että miksiköhän mä sanon niin.

      Poista
  3. Meidänkin tyttöä on luultu monesti pojaksi, oli päällä sitten rimpsumekko tai mitä tahansa. Me puetaan lapset käytännöllisiin ja ei-likaa-pelkääviin-vaatteisiin. Valkoisia vaatteita ei löydy melkein keneltäkään tästä talosta. Nelivuotiaalla ei onneksi vielä ole sellaista "mie puen vain TÄN vaatteen"-kohtauksia, joten isi ja äiti saavat pukea tytön juuri niin kuin haluavat. Merkillä, värillä tai kuvalla ei ole niin suurta merkitystä. Joskus kyllä sorrun pukemaan tytön suloisiin mekkoihin (joita löytyy meiltä ehkä kaksi) ja pojan robottipaitaan (mutta se on sellainen söpö robottipaita). :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eevi, komps. Toivottavasti meilläkin vältytään tuolta "mä puen vain tämän" -aikakaudelta.

      Poista
  4. Oman tytön (6 kk) vaatevarasto on pääosin peritty serkuilta, jotka siis ovat poikia. Värejä kyllä on, mutta pääosin vihreätä ja sinisen eri sävyjä. Minun mielestä vaatteet ovat ihan kauniita ja mikä tärkeintä käytännölliseksi todettuja ja ilmaisia. Ei minuakaan haittaa, vaikka monet luulevat kaljua ja hampaatonta tyttöä pojaksi, kyllähän se ajoittain ihan pojalta näyttääkin ;) Mekot sun muut rimpsut ovat vauvalla hyvin epäkäytännöllisiä ja vaaleat vaatteet ovat jo nyt pannassa sormiruokailevalla pienokaisella. On meillä kaapissa muutama lahjaksi saatu mekkokin, mutta ne laitetaan päälle vain juhliin tai muihin virallisempiin tilaisuuksiin, joihin itsekin pukeudun hieman paremmin. Jos tyttö on yhtään minuun tullut, niin rupeaa kyllä jo aika nuorena vaatimaan tyttömäisempää ja eiköhän se hänelle sitten suoda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leila ja Sini, kiitos kommentistasi! Mikäli yhtään osaan aavistaa, vahvatahtoinen tyttäremme kyllä ilmoittaa aikanaan hyvin selvin sanoin, mitä hän suostuu pukemaan päälleen. Nyt, kun voi vielä valita, puetaan käytännöllistä ja järkevää.

      Poista
  5. enimmäkseen vaatteisiin :D meillä lähes kaikki vaatteet ovat seköndhändiä, joten ihan sama mitä kuvioita - kaikkea löytyy marimekon retrosta puuhapeteen. kovin tyttömäisiä (pinkkiä, perhosia, kukkia, you name it) en pojallein laittais. tosin serkuston ainoan tytön tyttösvaatteet ovat menneet isänsä puolen serkkutytölle, joten eipä niitä ole meille tarkoiltukaan :D

    VastaaPoista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!