Joulu(nalus) Ellin tapaan

Tänä jouluna yritin välttää kaiken (mahdollisen) stressaavan. Aiempina jouluina olen stressannut lahjoista, tarjottavista ja kokattavista sekä tottakai siivoamisesta tai vähintään siitä, etten ole joulumoodissa. Nämä olivat minun keinoni saavuttaa tämä stressitön olotila:

1. Kävimme kauppahallissa ostoksilla heti sen avauduttua aamulla. Näin vältimme pahimmat ruuhkat ja saimme shoppailla itse Tarja Halosen seurassa.

2. Jouluruuat kokkasi poron paistia (meille ei tänä vuonna tullut kinkkua) lukuun ottamatta jonkun muun äiti. Minä leipaisin sentään torttuja ja pipareita yhdessä Ainon kanssa. Äitini toi meille joulukakkuja ja -leipiä, löytyipä niitä lahjapaketeistakin. Vaikka nautin leipomisesta, enemmän nautin kiireettömästä ajasta lasteni ja Isämiehen kanssa. Ehtii sitä väsätä sen seitsemän suklaakakkua (tai 11, kuten yhtenä jouluna tein lahjoiksi) myöhempinäkin jouluina.

4. Minua ei erityisemmin houkuttele kaupassakäynti tänä päivänä. Etenkin joulun alla, kun kaupat ovat täynnä kiireisiä ja kireitä kanssakulkijoita. Me tilasimme ruuat toimitetuksi kotiovelle Prisman Kauppakassin kautta. Olen valmis maksamaan kymmenen euroa siitä hyvästä, että joku keräilee tuotteet ja kantaa ne viisi kauppakassia eteiseemme.

5. Joulusiivousta ei tarvitse tehdä. Joku viisas on sanonut: kaappi tarvitsee siivota vain, jos aikoo asustaa joulunpyhät kaapissa. AMEN!

6. Joululahjat ostin suurimmaksi osaksi netistä. Niitä ei myöskään toimitettu kovin ruuhkaiseen lähipostiimme, vaan pitkät aukioloajat omaavaan lähikauppamme SmartPostiin. Joitakin lahjoja ei saanut netistä. Esim. äitini saa valita itselleen uuden talvitakin alennusmyynneistä, minä toimin maksajana.

Vierastan joulun kaupallisuutta. Pilipompeli-jouluversiot joulukappaleista vain ärsyttävät, ja pyrinkin välttelemään kauppakeskuksia marraskuusta lähtien. Minun jouluni muodostui jo lapsena kiireettömästä yhdessäolosta läheisten kanssa, jolloin sylejä ja haleja riitti, hyvää ruokaa ja naurua samaten. Perinteiseen kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen en "suonissani on elohopeaa" -taaperomme kanssa viitsinyt tällä kertaa lähteä. Tänä vuonna vietämme joulua kotosalla, kun mustaa joulua luvattiin niin tänne kuin mökillemmekin.

Tämä on mulle oikeasti ISO juttu. Uskallan sanoa ENTISENÄ perfektionistina ja suorittajana en tunne tästä huonoa omatuntoa. Kaikkea ei tarvitse, jaksaa tai osata tehdä itse.

Lopuksi erinomainen sovitus eräästä lempijoululaustani: