Hieman yli vuosi sitten tehtiin inseminaatio, jonka tulos tuhisee tuolla sohvalla parhaillaan. Jännäsimme ja kirjaimellisesti vietimme piinapäiviä odottaessaessamme päivää, jolloin voisin tehdä testin. Tein sen uutena vuotena. En osannut ajatella, että mökillä muiden katsoessa uuden vuoden ohjelmaa, testiin piirtyi haalea haamu. Isämieshän tätä ei edes uskonut ensin todeksi. Vasta, kun pääsin kotiin seuraavana päivänä, ja tein digitestin, jossa luki "Raskaana 1-2 viikkoa", hänkin uskoi, että ensimmäinen inseminaatio onnistui.
Kuulostaa ehkä hullulta, mutta jotenkin seurattuani läheltä vuosikausien lapsettomuutta, rankkoja lapsettomuushoitoja ja adoptiotaivalta, koen tietynlaista syyllisyyttä siitä, että meillä homma meni näinkin kivuttomasti. Toki ehdin kipuilla toisen lapsen antaessa odottaa itseään, ja tuntea palasen siitä surusta, jonka kanssa lapsettomat joutuvat elämään. Siksi tiedänkin, miten kuluttava ja satuttava se kalvava tunne sydänalassa on, enkä toivoisi sitä kenellekään lähimmäiselle.
Nyt, kun poika on kolmekuinen, alkaa rutiini ja arki kahden lapsen perheenä löytää uomaansa. Vieläkin minusta tuntuu hassulta puhua "lapsista" yksikön sijaan. "Kahden lapsen perhe" tuntuu vieläkin terminä vieraalta, samaten minä "kahden lapsen äitinä". Jotenkin en ole sisäistänyt sitä, että nyt perheemme on valmis. Olen vain äärimmäisen kiitollinen, että rinnallani on maailman paras mies, jonka kanssa jakaa elämää, niin myötä- kuin vastamäessä. Hänen vuokseen haluan olla päivä päivältä parempi vaimo ja äiti. Paljon riittää vielä työnsarkaa sillä rintamalla, mutta hei, sitähän varten elämä on. Kasvamista ja kehittymistä.
Mä ymmärrän noi tunteet - vaikka siis meillä lapset on saaneet alkunsa helposti, niin poden siitä syyllisyyttä senkin edestä. (Ja jos sulla on sama nimimerkki kuin eräällä foorumilla käytössä, niin siellä varsinkin sitä enemmän kun on niin monta surullista tarinaa ja äitiä joilla on tyhjät sylit). Mutta se on ansaittu onni teillä, hyvä tapa aloittaa uusi vuosi isompana perheenä kuin vuosi sitten, tänä vuonna lupaus realisoitui ja lapsia on nyt monikon verran.
VastaaPoistaHyvää Uutta Vuotta!
PeNa, kiitos kommentistasi Juu, sama nikki on käytössä sielläkin. Ja tänään on aihetta kahteenkin juhlaan: esikoinen on tänään tasan kaksi- ja puolivuotias!
PoistaHyvää uutta vuotta myös sinulle, yksi lempibloggaajistani!