Taaperomme onnistuu yllättämään, kuten olen jo monta kertaa kirjoitanut. Luulin, että kyselyikä tulisi vähän myöhemmin, mutta yleisin kysymys meillä on "mitä tuo taakottaa?". Tällöin neidillä on yleensä sormi pystyssä osoittamassa jotakin. Sitten on pitänyt yrittää selittää pienelle, miksi asia on niin tai noin. Nyt vielä kysymykset ovat helppoja, mutta auta armias, mitä lienee vielä tulossa.
Odotan sitä päivää, kun hän alkaa kysellä, miksi bussipysäkillä seisovalla miehellä on mekko ja kirkuvanpunaiset sukkahousut jalassa. Miksi (piripäissä pyörivä) setä puhuu hassuja? Miksi sitä-tätä-tuota.
Eihän tuo papupata ole hetkeäkään hiljaa. Monesti iltaisin huokaisen "olisitko edes minuutin hiljaa?". Turha toivo. Puhetta riittää vaikka toisille jakaa. (Ja todennäköisesti pikkuveikka jatkaa siskonsa jalanjäljillä. Hän on nimittäin jo nyt valtava pölöttäjä.)
Nyt uusimpana on tullut "tiäksämitä?". En voi sille mitään, että moinen lausahdus kaksivuotiaan suusta saa suupielet nykimään ylöspäin. Hoitokavereilta tarttuu kyllä pieneen kaikenlaista. Onneksi toistaiseksi vain tällaista viatonta. Eräänä aamuna tyttö olisi halunnut päälleen Hello Kitty -housut. Sanoin, ettei meillä (Luojan kiitos) ole sellaisia, ja tyttö tyytyi Muumipökiin. Mutta jännityksellä odotan, milloin alkavat ne kiukuttelut pukemisesta "haluan sen-ja-sen prinsessahameen hoitoon" jne. Ja sitä, kun ilman hänen läsnäoloaan ostetut vaatteet eivät enää kelpaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!