Ystäviä ja ystäviä

Olen viime päivinä miettinyt paljon ystävyyttä. Välillä tunnen itseni paskaksi ystäväksi, kun en jaksa iltaisin lähteä riekkumaan kyläilemään kavereiden luo. Tuntuu siltä, että kaikki ihmettelevät sitä "miten te VOITTE mennä kahdeksalta nukkumaan?". Voimme hyvinkin. Jotta pystyy nousemaan lasten takia kahden tunnin välein koko yön JA nousemaan klo 05 ylös aloittelemaan uutta päivää.

Enivei. Välillä tunnen huonoa omatuntoa, kun sosiaalinen elämä on kutistunut. Kun arkipäivisin pyykätään koneellinen tai kaksi, viikonloppuisin määrä kasvaa viiteen - seitsemään. Yritän tehdä ruuan aina päivän aikana illaksi valmiiksi, mutta aina sekään ei onnistu. Arki-iltoina käydään uimassa, saunassa, siivotaan, leikitään lasten kanssa. Viikonloppuisin taas siivotaan, kokataan, yritetään ulkoilla vähintään kerran-kaksi päivässä taaperon kanssa, käydään kaupassa. Peruskauraa.

Olen huono soittaja. Inhoan puhelinta soittovälineenä. Tunnustan. Jos voin hoitaa asian kasvotusten tai kirjoittamalla, hoidan sen siten. Vain pakon edessä soitan. Ja kun tiedän, että joudun lukittautumaan vessaan puhelun ajaksi, jotta kuulen, mitä vastapuoli sanoo. Tai sitten joudun pian lopettamaan "taapero maalaa vesiväreillä vessan ovea, mun on mentävä, mooooi!".

Mutta eräs case sai miettimään ystävyyttä erityisesti. Eräs kaveri juuri valitti Naamakirjassa, ettei saa "naapurin sinappikoneen huudolta nukuttua". Hänen yksi toinen kaverinsa kommentoi jotakin omakohtaisesta pahasta koliikista. Minä kommentoin, että kerrostalossa aina kuuluu naapurista jotakin ja jos tällä lapsettomalla ystävälläni on joku patenttikeino, miten hiljentää raivokohtauksen saanut uhmaikäinen tai vatsaansa itkevä vauva, otan ne mielelläni vastaan. No, mitä tekee kaveri? Poistaa koko postauksen ja samalla blokkaa mut julkaisuistaan. Jepjep, hyvää joulua vaan sinnekin. Mietin, että näinkö toimii ystävä? En itse asiassa vetänyt hommasta palkokasvia nenään, vaan lähinnä vain ihmettelin moista. Pikkusieluisuutta.

Kuitenkin välillä haluaisin jutella vain aikuisten asioita. Hetken. Ettei tarvitsisi hetkeen ajatella kakkavaippoja, ruokailuja tai taaperon ohjeistamista/ kieltämistä. En jaksa juuri nyt kuitenkaan lähteä. En nyt. Älkää silti rakkaat unohtako minua. Te olette minulle yhtä tärkeitä kuin ennenkin.

Olipa sekavaa hajatelmaa. Anteeksi, poistun takavasemmalle.