Eilen saimme Isämiehen kanssa kuulla ilouutisen: ystäväpariskunnallemme on tulossa juhannusvauva! <3 Ihanaa. Tänään kaverini oli synnytystapa-arviossa ja ulkokäännöksessä. Nyt jännätään, pysyykö vauva käännettynä ja milloin hän mahtaa ulkoistaa itsensä. Täällähän on varsinainen kisastudio pystyssä. Mä jotenkin elän kaverien raskauksissa ja synnytyksissä tosi vahvasti mukana.
Kun hehkutin vauvauutista Naamakirjassa, yksi irvileukakaverini ehti jo kysellä, että en kai minä ole raskaana. Aika moni (naispuoleinen) kaverini tykkäsi, kun vastasin En TOD.!!
Mä olen onnellinen näistä kahdesta murusta, jotka meillä on. En haikaile yhtään lisää lapsia. Jaksan silti ihailla kauniisti pyöristyneitä vatsoja ja raskaana oleva nainen on mielestäni kauneimmillaan (vaikkei siltä tuntuisikaan). Itse en kaipaa niitä kaikenmoisia vaivoja, kolotuksia ja oloja, jotka raskaus sai aikaiseksi. Meidän perhe on nyt valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!